Metsässä kulkien onneen
Vahva suhde luontoon syntyi jo pienenä, sillä kuljin paljon Isovanhempieni kanssa ulkona ja viihdyin myös itsekseni metsässä. Lapsena halusin tutkia jokaisen kiven ja kannon, mitä polku eteeni toi.
Luonnossa liikkuminen on seurannut minua läpi elämän myös eri harrastusten muodossa:
Valokuvausta, kiipeilyä, pyöräilyä, melontaa, juoksemista…
Harrastuksistani tärkein on nykyään kuitenkin itse retkeily. Suurin osa vapaa-ajastani meneekin lasten kanssa seikkaillessa. Lasten mielikuvitus pääsee metsässä valloilleen. Leikin aihetta ei tarvitse keksiä, vaan kaikki tulee kuin luonnostaan. Metsä on minulle paikka rauhoittua ja irtaantua arjesta, mutta ennen kaikkea minun henkinen koti.
Lukuisten harrastusten myötä, niin reput, kuin rinkatkin, ovat olleet isossa roolissa reissuillani. Tavaraa kulkee välillä päiväreissuillakin niin paljon, että tarvitaan rinkkaa avuksi. Hyvät kanto-ominaisuudet, muunneltavuus ja tilavuus muodostuvat silloin erityisen tärkeiksi. Varsinkin nyt, kun lapsemme ovat vielä pieniä, kannettavakseni jää retkillä myös lasten kantamuksia. Retkeilen ja vaellan paljon myös yksin, jolloin tilavasta rinkasta ei ainakaan haitaksi ole.
Rinkalta toivon käytännöllisyyttä ja erityisesti kestävyyttä. Rinkka ei saa vain näyttää hyvältä, vaan sen täytyy pystyä lunastamaan lupauksensa. Elämme jo muutenkin liiaksi kuluttaen, joten olisi suotavaa, että rinkka kestäisi ja olisi tarvittaessa helposti korjattavissa. Aion siis kiinnittää erityisesti huomiota rinkan kestävyyteen ja käytännön toimivuuteen. Varsinkin yksin seikkaillessa, varusteiden luotettavuus voi olla myös turvallisuuskysymys.
Ensikosketus rinkkaan – fiiliksiä ja pohdintoja
Osprey Aether AG 85 tuntuu ja näyttää todella laadukkaalta. Materiaalit vaikuttavat kestäviltä, yksityiskohdat ovat selvästi mietittyjä ja rinkan väritys on upea. Uskomaton lantiovyön istuvuus puoltaa myös laatuvaikutelmaa. Reppu suorastaan imaisee kantajansa vahvaan syleilyyn. Kantojärjestelmän säätäminen on myös nopeaa ja vaivatonta.
Aether muokkaantuu myös helposti kulkijan eri tarpeisiin, sillä hihnoja, säätöjä sekä ominaisuuksia on riittävästi. Ainut asia, mikä äkkiseltään vie huomioni, on rinkan pohjasta puuttuvat kiinnityspisteet. Olisiko lopulta ollut suuri vaiva tehdä vaikka pieni kujasto irtohihnoille?
Aetherin keveyden tuntee välittömästi. En varsinaisesti ole mikään ”gramman viilaaja”, mutta säästetty paino rinkassa on aina plussaa, kunhan ei nipistetä liiaksi käytännöllisyydestä tai kestävyydestä. Tässä tapauksessa en usko, että olisi menty sen rajan yli, vaan kaikki näyttää silti toimivalta. Odotukseni ovatkin tästä syystä melkoisen korkealla. Rinkan integroitu sadesuoja on todella pirteän värinen.
Testin alkutaival – ”Kovaan ajoon…”
Heti aluksi päätin kantaa rinkkaa mahdollisimman paljon, vaikka todellista tarvetta sen kanniskelulle ei aina olisikaan ollut. Otin rinkan mukaan lyhyille lenkeille, kiipeilyharrastuksiin ja päiväretkille lasten kanssa. Halusin saada heti tuntuman säätöihin ja repun muokattavuuteen. Eli kannoin välillä vähemmän tavaraa mukana ja kompressoin rinkkaa tilanteen mukaan. Näin sain tuntuman mm. siitä, kuinka rinkka tasapainottuu kuorman vähentyessä. Rinkka pääsi myös eväsretkelle mukaan, jossa todella testattiin kuinka helposti tavarat saa pakattua ja purettua reppuosiosta. Pienten lasten kanssa ulkona ruokaa laittaessa saattaa olla välillä monta rautaa tulessa, joten nopea ja helppo pääsy rinkkaan on suureksi avuksi. Tässä kohtaan testiä kävisi hyvin äkkiä ilmi, mikäli vetoketjut takertelisivat, tai ne olisivat huonosti sijoiteltu.
Ensimmäisen testiviikon kohokohta oli viikonloppu Pohjois-Savossa. Tavaraa kulki rinkan täydeltä, mutta ylipakkaamiseen ei ollut vielä tarvetta, sillä yövyimme mökissä. Painon silti lisääntyessä, en huomannut kantamisen vaikeutuneen. Rinkka pakkautui hyvin ja tasapainoisesti. Tässä kohtaan huomasin todella, kuinka hyvä lantiovyö Aetherissa todella on. Vaikka painoa tuli lisää, ei sitä ainakaan pahassa huomannut. Tukevuuden tunne vain lisääntyi ja vyö tuntui halaavan entistä jämäkämmin vasten lantiota. Säädöt toimivat painosta huolimatta sulavasti ja rinkka asettui selkää vasten miellyttävällä tavalla.
Toinen pieni huomauttamisen aihe löytyi tällä reissulla. Rinkan kantokahva on todella pieni ja katoaa helposti repun läpän alle, vaikka onkin taivutettu alaspäin. Kestävältä se tosin vaikuttaa.
Ominaisuudet – Kultainen keskitie
Ospreylla osataan kyllä yhdistää keveys, ominaisuudet ja kestävyys yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi.
Muutamia kevytrinkkoja olen testannut, mutta niistä on jäänyt lähes askeettinen fiilis käteen. Osa rinkoista taas tuntuu kovin painavilta Aetheriin verrattuna, vaikka ominaisuuksien puolesta painittaisiin samassa sarjassa. Tässä kuljetaan todella vahvaa kultaista keskitietä. Lopullinen kestävyys paljastuu toki vasta yhteisten kilometrien kertyessä. Innolla odotan kuinka tässä käytetyt materiaalit vastustavat ajan hammasta.
Kantojärjestelmän suhteen on vaikea löytää moittimisen aihetta. Uskomatonta lantiovyötä ei voi liiaksi hehkuttaa. Olen antanut muutamille tutuille mahdollisuuden kokeilla rinkkaa ja jokainen on häkeltynyt vyön erinomaisesta istuvuudesta. Rintaremmi liikkuu mallikkaasti omia kiskojaan pitkin, joten se säätyy vaivattomasti myös vertikaalisti. Selkämyksen säätö on helppoa ja nopeaa. Kättä sisään painamalla aukaistaan tarranauhalla toteutettu kiinnitys ja säädetään selkämys sopivaksi. Vahva tarranauhalla päällystetty läppä painellaan takaisin kiinni ja takuulla pysyy. Tässä kohtaan tietysti herää kysymys kiinnitystavan kestävyydestä vuosien mittaan, mutta tarra on voimakasta ja harvoin sitä tulee availtua kun sen on kerran säätöihin laittanut. Jatkuva availu tietysti syö tarranauhaa.
Loput säädöt saa remmeistä hiottua kohdalleen ja lopputulos on miellyttävä. Tarvittava hienosäätö, sekä lantiovyön ja olkainten välisen kuormituksen säätö onnistuu helposti myös kantaessa.
Lantiovyössä on sopivan kokoiset taskut molemmin puolin. Taskuun mahtuu esimerkiksi keskivertoa jyhkeämpi hipaisupuhelin. Selkää vasten tehty kanavointi parantaa hengittävyyttä ja pahimmalta hikoilulta vältyttiinkin. Vetoketjujen vetimet ovat loistavat. Sopivan isot, jotta niihin tarttuu myös hanskat kädessä. Joissakin käyttämissäni rinkoissa, varsinkin makuupussiosion, vetoketjut olen kokenut ongelmallisiksi. Aetherissa en ole havainnut takertelua lainkaan. Itse makuupussiosio on eroteltu muusta tilasta irrotettavalla väliseinällä. Tilaa on väliseinänkin kanssa riittävästi, vaikka vähän isommalle makuupussille. Repun sisältä löytyy lisäksi oma tasku juomarakolle. Edessä olevassa, klipsillä varmistettavassa, avotaskussa kulkee vaikkapa kuoriasu sateen varalle tai taukotakki nopeasti saatavilla.
Kiinnityspisteitä, taskuja ja kiristyshihnoja rinkassa on kiitettävästi. Kompressiohihnat repun edessä on mainiot ja niihin on myös hyvä kiinnittää kaikkea pientä roikkumaan, kuten kahvikuppi, haisevat kiipeilykengät tai vaikkapa kello. Sivutaskujen sisältä löytyy myös piilotetut hihnat ja ylempänä sivulla on myös hihnat klipseillä. Näissä olenkin kuljettanut tukevasti mm. kameran jalustaa, vaikka taskussa olisi jo isompi juomapullo. Makuupussiosion edessä on myös kaksi kiristettävää hihnaa, joihin olen tykännyt kiinnittää makuualustan. Samalla rinkasta kehkeytyy tukevasti pystyssä seisova paketti, kunhan reppu vain on pakattu tasapainoisesti.
Hauskana lisänä, rinkan kansiläppä irtoaa kokonaan ja alta paljastuu kevytkansi. Näin muutoinkin kevyestä rinkasta saa viilattua löysät pois.
Grande Finale – Paluu metsään
Rinkka pääsi ensimmäiselle isommalle seikkailulle, kun vein sen eräänä kauniin syksyisenä viikonloppuna Nuuksion kansallispuistoon. Valitsin alkuun todella tutun ympäristön, jossa olen kulkenut paljon edellisen rinkkani kanssa. Näin sain hyvän vertailupohjan ja pystyin keskittymään paremmin rinkan ominaisuuksiin. Pakkasin tätä reissua varten rinkan hyvin painavaksi. Rinkan ulkopuolelle kiinnitin pelkästään kevyen makuualustan ja kahvikupin. Tarkoituksena oli kokeilla lantiovyön istuvuutta painavalla kuormalla. Tässä vaiheessa olisi myös selvinnyt, mikäli rinkan kestävyyden kanssa olisi huomattavia puutteita. Integroitu sadesuoja jäi tällä reissulla kokeilematta, sillä ilma oli uskomattoman kaunis ja sateesta ei ollut tietoakaan. Yöllä luulin jo sateen alkaneen, mutta ääni paljastuikin äkkiä teltan kupolia pitkin tanssahteleviksi lehdiksi.
Tältä reissulta palattiin hymy korvissa, sillä ero edelliseen rinkkaani oli kuin yöllä ja päivällä.
On tämän testijakson loppukoitoksen aika. Pähkäilin pitkään mihin päin reissu suuntautuisi, mutta lahjaksi saamaani Jouni Laaksosen Retkeilijän Kansallispuistot – kirjaa lukiessani, en voinut kuin ihmetellä miksi en ole ennen käynyt Liesjärven kansallispuistossa. Varsinkin kun se on vieläpä kohtuullisen lähellä ja siellä suunnilla on tullut kuitenkin välillä pyörittyä.
Tuumasta toimeen!
Pakkasin tavarat autoon ja lähdin ajelemaan kohti Liesjärveä. Tarkoituksena oli ehtiä hyvissä ajoin paikanpäälle, mutta tuhannen ja yhden sattumuksen myötä parkkeerasin autoni Korteniemen perinnetilan pysäköintialueelle vasta kun aurinko oli hävinnyt jo näkyvistä. Siinä sitten rinkka selässä, seisoin perinnetilan pihassa vain hento kuun valo seuranani. Löydettyäni reitin ja sukeltaessani syvemmälle metsään katosi ajoittain viimeinenkin valo. Oli aika kaivaa esiin vanha luotettava otsalamppu.
Seikkaillessani pitkin pimeitä, mutta hyvin merkattuja polkuja löysin lopulta ensimmäisen illan määränpääni. Hetken tauko ja viestit kotiin, että olen saapunut turvallisesti telttapaikalle. Tähän mennessä tasapainoinen rinkka oli kulkenut erinomaisesti mukana, vaikka välillä pimeässä kompuroinkin juurakoihin ja matkalla oli muutama kaatuneen puun kierto, sekä liukkaita kohtia. Teltan kasattuani ja ilta-palan syötyäni, nukahdin lähes välittömästi.
Aamulla kaikessa rauhassa herätessäni Savilahdesta, oli pakko hieraista silmiä. Upea tyyni, mutta syksyinen ilma ja järven päällä leijui hento usva. Aamupalan syötyäni laitoin tavarat kasaan ja pujahdin takaisin metsään.
Tällä kertaa näin muutakin kuin otsalamppuni valokeilan verran ja naamani vääntyi suorastaan hallitsemattomaan hymyyn. Lyhyt siirtymä metsän läpi kohti järvet erottavaa Kyynäränharjua eteni hitaasti kuvatessa ja ihaillessa upeaa metsämaisemaa. Polulla kohtasin muutamat vastaantulijat ja yhden heistä tervehtiessä minua Joulupukkina päätin, että reissun jälkeen voisi olla aika miettiä pientä parran siistimistä. Vähän ennen harjua törmäsin upeaan suureen mäntyyn. Tämä saattaisi jopa jäädä helposti näkemättä, mikäli katsoo vain jalkoihinsa kun laskeutuu polkua alas rantaan päin. Se on tavallaan niin esillä, mutta silti sulautuu hyvin joukkoon. Tässä kohtaa on hyvä mainita, että normaalisti pidemmän aikaa paikallaan seistessä rinkan haluaa ottaa pois selästä. Siinä hetkessä rinkka pysyi koko ajan selässä.
Kyynäränharjulle päästyäni valkeni todella kuinka upeasta paikasta on kyse. Muutaman sanan vaihdettuani ja noin tuhannen räpsityn kuvan jälkeen, pääsin yli. Kaivon kautta matka jatkui, Hämeen Ilvesreittiä seuraillen, kohti Peukalolammin laavua. Siirtymä oli uskomaton. Kaunista metsäpolkua lähes silmän kantamattomiin. Upea hiljaisuus täytti metsän, vaikka Kyynäränharjun viereiset parkkipaikat olivatkin aivan tupaten täynnä. Sain kulkea yksin melkein koko reitin Siltalahdesta aina Sikomäelle saakka. Vasta parkkipaikan läheisyydessä alkoi tulla ihmisiä vastaan. Peukalolammin lähestyessä pieni pelko valtasi mieleni, kun näin autojen ruuhkan läheisellä pysäköintipaikalla. Jatkanko sittenkin Kaksvetiselle?
Huoleni osoittautui turhaksi, sillä ilmeisesti juuri Kaksvetisellä olisi ollut suurin ruuhka. Laavulla olikin vain yksi mukava perhe retkellä ja heidän poistuessa sain olla hetken aivan yksin ja valita rauhassa telttapaikkani.
Illan mittaan porukkaa saapui vähitellen lisää, mutta alue pysyi rauhallisena loppuun saakka. Illalla tein vielä pari kuvausreissua lähimaastoon, tutkin rinkkaa ja kävin rannalla ihailemassa auringon painumista puiden taakse. Pöllö kävi vielä kruunaamassa illan upealla ylilennolla. Iltapalan jälkeen tutkin karttaa hetken ennen nukkumaan menoa. Uni tuli nopeasti silmien sulkeuduttua, mutta keskeytyi lähes yhtä nopeasti…
Itse täyttyvä makuualustani päätti päästää ilmat pihalle. Selän ollessa muutenkin hieman huonossa kunnossa, ei itse tyhjenevä alusta paljoa naurata. Onneksi mukana oli ohut solumuovialusta varalla.
Yöstä selvittynä heräsin kuitenkin yllättävän pirteänä uuteen päivään. Jatkoin kuvauksia hetken, pakkasin tavarani ja lähdin kohti paluu matkaa. Ensimmäiset kilometrit päätin taivaltaa marssivauhtia hiekkatietä pitkin. Marssiessa yleensä kiinnittää eri tavalla huomiota varusteisiin ja niiden istuvuuteen. Siinä tulee äkkiä kaikki istuvuuden epäkohdat ilmi. Aether läpäisi tämän testin mallikkaasti.
Harjun ylitettyäni palasin takaisin metsään samoilemaan ja nyt oli aika ottaa vielä viimeiset fiilikset irti rinkasta ennen kotimatkaa.
Risut ja ruusut
+ Istuvuus
+ Kiinnityspisteet
+ Muunneltavuus
+ Keveys
– Hinta
– Pohjasta puuttuva kiinnityspiste irtohihnoille
– Pieni kantokahva
Rinkka lunasti testin aikana lupauksensa, kovista odotuksista huolimatta. Kestävyyden kanssa ei ollut mitään ongelmia lyhyehkön, mutta intensiivisen testitaipaleen aikana ja toivonkin, että sain tästä luotettavan retkikaverin vielä pitkäksi aikaa. Olisiko tämä vihdoinkin se kuuluisa ”keeper”?
Katso lisätietoa verkkokaupasta
Osprey Aether AG löytyy kahdessa koossa, 85-litrainen ja pienempi 70-litrainen. Tutustu tarkemmin tuotteisiin verkkokaupassamme.
Naisten version Ariel 65 AG testi
Lue myös Ospreyn naisten rinkan Ariel AG 65:n testiraportti.