Suomea helli tänä kesänä poikkeuksellinen lämpöaalto, joka ulottui myös kauas Lappiin asti. Edes käsivarsi ei säästynyt tukalaksikin äityineiltä helteiltä, ja ajellessani Kilpisjärvelle 365 Klubin Haltin vaellusta edeltävänä iltana, mittari näytti 25:ta lämpöastetta. Sää tulisi tekemään matkasta haastavan, kun 12 klubilaista seuraavana aamuna lähtisi vaeltamaan kohti Suomen huippua.
Partioaitta täyttää tänä vuonna komeat 90 vuotta ja 365 Klubin juhlavaelluksen tavoitteena heinäkuun lopussa oli käydä kirjaamassa Suomen korkeimmassa pisteessä sijaitsevalle rajatolppa 303B:lle Haltin vieraskirjaan onnittelut merkkivuoden kunniaksi. Matkaa 1324:n metrin korkeudessa seisovalle tolpalle on Kilpisjärveltä 55 kilometriä, jolloin vaelluksen kokonaismitta on noin 110 kilometriä. Olimme varanneet matkaan kuusi päivää.
Ensimmäinen etappi Kilpparilta Saarijärven autiotuvalle oli noin 12 kilometriä. Onneksemme ohut pilviverho peitti taivaan päivän edetessä ja noustessamme erämaassa koko ajan hieman ylemmäs sää hieman viileni. On nimittäin aika paljon mukavampaa – ja turvallisempaa – vaeltaa vaikka pienessä tihkusateessa kuin liki kolmenkympin helteessä, jolloin nestehukka ja uupumus hengittävät niskaan koko ajan. Etenkin kun päiväetapit ovat ensimmäisen päivän jälkeen yli 20-kilometrisiä ja vesipullon tankkauspaikkoja on osassa matkaa rajallisesti. Esimerkiksi toisena vaelluspäivänä Saarijärven ja Meekonjärven välissä niitä oli ainoastaan muutama.
Ei se kevyin vaellus
Matka Haltille ei missään nimessä ole se helpoin. Reitti on kyllä hyvin merkitty ja selkeä, vaikka erämaassa kulkeekin, mutta se on myös rakkainen ja mäkinen. Korkeuseroja rinkka selässä kertyy helposti satoja metrejä päivittäin ja kivikossa eteneminen ei ole aina sitä mukavinta. Mutta kun matkalla muistaa välillä nostaa silmänsä hetkeksi irti polusta ja katsoo ympärilleen, muistaa taas minkä takia sillä polulla tallaa. Käsivarren erämaa on varmasti yksi Suomen upeimpia maisemia kaikessa avaruudessaan ja karuudessaan.
Toisena pävänä jatkoimme Meekonjärveltä vielä muutaman kilometrin kohti Vuomakasjärveä. Taktiikkamme oli nousta seuraavana päivänä jo aivan Haltin kupeeseen ja leiriytyä siihen ennen kuin nousisimme illalla huipulle. Jokainen metri Meekolta eteenpäin olisi siis pitkästä huiputuspäivästä pois. Kun mittari alkoi näyttää 25:ta kilometriä, alkoi askelmitta olla itse kullakin täynnä. Hymyt olivat leveitä, kun illalla pääsi laskemaan jalat leirin kupeessa virtaavaan koskeen.
Kolmas vaelluspäivämme tähtäsi siis jo huipulle. Sen aloitti upea Pihtsusköngäs, joka pauhasi muutaman kilometrin kävelyn jälkeen suoraan reitin varressa. Pihtsusköngäs on 17:llä metrillään Suomen korkein vesiputous ja sitä olisi jaksanut tuijottaa vaikka koko päivän! Matkaa oli kuitenkin jatkettava. Ohitimme Pihtsusjärven tuvan, mistä nousimme vielä lähemmäs kohti edessämme avautuvan Haltin rinteitä. Sen alaosaan iltapäivällä leiriydyimme. Tarkoitus oli syödä ja levätä muutama tunti, jättää leiri paikoilleen ja lähteä alkuillasta kevyemmissä kantamuksissa kohti huippua. Matkaa sinne oli enää noin viisi kilometriä.
Luonto kuitenkin päätti toisin. Juuri, kun saimme leirin pystytettyä, vyöryi yllemme sade, joka muuttui äkkiä ukkoseksi ja pakotti retkikunnan telttoihinsa. Tovin odottelun päätteeksi teimme päätöksen, ettei huipulle tänään ole asiaa. Vaikka sää tästä taukoisikin, olisi reitti vähintään liukas ja uusi ukkonen saattaisi vaania kulman takana. Oli siispä järkevämpää sulloutua suosiolla loppuillaksi makuupusseihin, syödä hyvin ja mennä ajoissa nukkumaan. Lähtisimme huipulle vasta aamulla.
Rajatolppa 303B
Herätyskellojen soidessa sää näytti jo huomattavasti rauhallisemmalta. Haltin tunnusomaiset punertavat rinteet näkyivät suoraan edessämme ja huippukin pilkotti pilvien raosta, kun lähdimme odottavin mielin sitä kohti. Tuntui hyvältä liikkua ilman rinkkaa ja askel oli yllättävän kevyt edellisistä rankoista vaelluspäivistä huolimatta. Puolimatkassa vastaan tuli huipulla jo aiemmin aamulla käyneet kaverukset, joiden jälkeen saimme Haltin itsellemme. Parin tunnin uurastuksen jälkeen, juuri kun pilviverho harmillisesti peitti maisemat ympäriltä, rajatolppa 303B ilmestyi näkyviin! Viimeiset askelet vielä ja Suomen huippu oli saavutettu!
Haltitunturin varsinainen huippu ei ole itse rajatolppa, vaan korkein kohta sijaitsee joitain kymmeniä metrejä rajan takana Norjan puolella. Tämä on se pieni pala maata, jonka norjalaiset suunnittelivat Suomelle lahjoittavansa 100-vuotislahjaksi, mutta prosessi tyssäsi lainsäädäntöön. Niinpä Suomen valtakunnan korkein kohta jäi edelleen seisomaan rinteelle muutaman metrin huippua alemmas. Se ei kuitenkaan kenenkään tunnelmaa latistanut! Eikä varmaan ole latistanut niiden 180 073:n muunkaan kulkijan, jotka olivat meitä ennen täällä käyneet.
1324 metriä on Suomen korkein piste. Sitä olimme lähteneet tavoittelemaan ja siinä nyt seisoimme! Kirjasimme onnentoivotukset sekä nimemme vieraskirjaan ja nautimme hetken saavutuksesta. Haltin huippu oli todella ansaittu, eikä matka ollut ollut ihan kevyt. Sitä oli kuitenkin vielä tasan puolet jäljellä.
Pitkä matka takaisin
Matkalla alas alkoi aurinko taas paistaa. Pakkasimme leirin ja lähdimme taivaltamaan takaisin kohti Meekonjärven rantaa, missä odotteli seuraava yöpaikkamme. Aamun huiputus teki päivästä pitkän ja varmasti viikon raskaimman. Kun illansuussa viimein Meekon saavutimme, oli pienen pulahduksen jälkeen teltta, ruoka ja makuupussi kovin tervetulleita.
Loppumatka takaisin Saarijärvelle ja sieltä viimeisen yön jälkeen Kilpisjärven luontokeskukselle kuljettiin jälleen aurinkoisessa säässä. Laskeutuessamme koko ajan hieman alemmas alkoi lämpötila samassa suhteessa nousta ja Kilpisjärvellä oli edelleen 27 astetta lämmintä, kun perille pääsimme. Onneksi erämaa oli ollut meille hieman armollisempi. Haltin vaellus saatiin kunnialla päätökseensä ja parkkipaikalla seisoi 12 ylpeää vaeltajaa!
Matka Suomen huipulle oli ollut rakkaa, itikoita, ylämäkeä ja loputtomalta tuntuvaa polkua. Se oli kuitenkin myös upeaa luontoa, tunturimaisemia, vesiputouksia, hyvää seuraa ja erämaan rauhaa. Kyllä jokainen, joka nimensä on päässyt rajatolppa 303B:n vieraskirjaan kirjoittamaan, voi olla siitä varsin ylpeä. Nyt siellä on myös Partioaitan nimi, onnea vielä kerran 90-vuotiaalle!
365 Klubi tarjoaa tapahtumia ympäri vuoden. Katso kaikki tulevat tapahtumat »
