Eilinen meni lepuuttaessa, niin tänään sitten vastapainoksi pistettiin koipea toisen eteen niin rivakalla tahdilla, että piti oikein eksyä hienolle jokireitille tallustelemaan melkein 10 km ylimääräistä. Eipä siinä mitään, aikainen vaeltaja ei napannut matoa, vaan taskulampun jo ennen kuutta aamulla, jotta pystyi bongaamaan keltaiset nuolet. Suunnitelmissa oli ehtiä seuraavaan majapaikkaan (kerrankin) ajoissa, mutta Camino otti jälleen kerran omansa. Eksyminen ei johtunut aamun pimeistä tunneista, vaan ihan omasta innokkuudesta lähteä uusille poluille. Loppu hyvin, kaikki hyvin. 40 km:n haamuraja ylitetty tänään, lonkkakivusta ja aristavasta penikkajalasta huolimatta. Kiitos tuplasukkajärjestelmän ja jalkojen ylenpalttisen rasvaamisen vuoksi olen välttynyt rakoilta kokonaan enkä voi tarpeeksi ylistää merinovillavaatteiden tuoksuttomuutta (siis tästä hikoilusta huolimatta vaatteet pysyvät tuoksuttomina!). Jos jotain parannettavaa haluaa vaatteista löytää, niin merinoalusvaatteet voisivat kuivua nopeammin.
