Tänään pidän tiukkasävyisen puhuttelun (lähinnä itselleni) aiheesta johdatus eli reittimerkinnät. Olen harhaan eksyneiden kotiäitien Big MAMA. Nyt kun kroppa vihdoin (jatkuvasta lonkkakivusta huolimatta) alkaa tottua tähän vaellusrääkkiin, niin mikä ihmeen pakko sitä on vielä ehdoin tahdoin kurittaa ylimääräisellä 10 kilometrin lenkillä? Yli kolmenkymmenen asteen helteessä? Aamupäivä sujui rattoisasti nuolia ja muita merkkejä kuvatessa ja huvittavia juttuja blogiin keksiessä, mutta suuret kaupungit saavat kuumuudesta hiostuneen aivomassani sekaisin. Oviedosta lähtiessäni olin omasta mielestäni huipputarkka seuratessani reittiä, mutta metsään meni – kirjaimellisesti. Täytyy kiittää teknologiaa tässä kohdin: Google Maps ja puhelimen varavirtalähde pelastivat uupuneen vaeltajan vihdoin 13 tunnin kiemurtelun jälkeen oikeaan osoitteeseen. Santiagoon matkaa alle 300 km, voisinkohan mitenkään pysyä oikealla reitillä loppumatkan?
