Palasin muutama päivä sitten Lapista, missä kävin ottamassa vielä ilon irti viimeisistä kevään hangista. Vappu pohjoisessa oli vuodenaikaan nähden yllättävänkin talvinen, Pyhällä ja Sallassa lunta riitti puuteriksi asti ja uutta satoi joka päivä lisää. Tosin niin ilmeisesti satoi etelässäkin, mitä somesta katseli porukan kuvia. Kevät on ollut kovin myöhässä tänä vuonna.
Kotiuduttuani kauden viimeisiltä offareilta aurinko kuitenkin paistoi ja Helsingissä oli jo yli kymmenen astetta lämmintä. Kaivopuiston nurmikkokin oli alkanut jo vihertää, vaikka sillä vielä muutamaa päivää aiemmin oli tallustellut liki 100 000 vapun juhlijaa. Huolsin viimeisen talvireissun varusteet ja pakkasin haikeana lumilautakenkiä hyllyyn odottelemaan seuraavaa talvea samalla kuitenkin hieman innoissani siitä, että sulan maan aika on taas täällä. On aika aloittaa vaellus- ja kiipeilykausi ja lumilautakengät vaihtuvat nyt vaelluskenkiin!
Tyytyväisenä huomasin suorittaneeni syksyllä saman rutiinin vaelluskengilleni minkä nyt tein laskukengille: Huollon ennen pakkaamista. Näin viimeksi loppuvuodesta käytössä olleet kevyemmän sään Lhasani ovat valmiiksi lähtökunnossa. Olin puhdistanut ne ja vahannut kunnolla talveksi, jolloin jälleennäkemisen hetkellä kengät olivat kuin uudet. Pieni kyllästys vain pintaan ja ei muuta kuin pihalle! Kenkien, ihan kuin muidenkin varusteiden kanssa, kannattaa aina ennakoida ja laittaa ne kuntoon joka kerta edellisen päätteeksi sen sijaan, että ne huoltaisi vasta seuraavan käyttökerran alkajaisiksi. Tällä pidentää monojen ikää ja uuteen reissuun lähtö on mukavaa, kun kengätkin sitä jo hyllyssä odottavat!
Vaelluskengät täytyy “sisäänajaa”
Laskeskelin, että viime syksyn alussa hankkimillani Hanwagin Lhasoilla on kävelty nyt noin 350 kilometriä. Ne alkavat siis olla aika täydellisessä muodossaan ja kun jalan sisään vetää, tuntuu kuin tulisi kotiin. Jakinnahkakengät ovat lyhyen käyttöikänsä aikana kulkeneet jo niin Ruotsin Sarekissa kuin Kilimanjarolla ja Argentiinan Aconcaguallakin. Jos yleisesti kenkien sisäänajona pidetään niiden ensimmäistä sataa kilometriä, voisin sanoa Hanwagien saaneen melkoisen kasteen tulevia vuosia varten.
Uusilla kengillä ei koskaan pitäisi lähteä vaeltamaan, vaan ne tulisi aina ajaa käyttöön ennen ensimmäistä pidempää matkaa. Joskus se ei kuitenkaan ole mahdollista ja toisekseen, mikä ajaisi kengät paremmin sisään kuin vaeltaminen niille tarkoitetuissa olosuhteissa? Mitä enemmän uusilla kengillä pääsee kävelemään ja ne pääsevät muotoutumaan ennen isompia koitoksia, sitä parempi, mutta lopulta se on ne pitkät matkat, jotka kenkäsi ja jalkasi lopullisesti yhteen naittavat. Kunhan mukaan varaa tukun rakkolaastaria, ei vaeltamaan lähtöä kannata liian pitkään uusienkaan kenkien kanssa pelätä. Itse lähdin Lhasoilla viikoksi Sarekiin kahden Repoveden viikonlopun jälkeen. Kantapäät hiersivät, mutta seuraavalla vaelluksella kengät olivat jo täydelliset. (Ennenkuin ostat uudet kengät, kannattaa myös lukea hyödyllinen vaelluskenkien valinta -opas Partioaitan sivuilta.)
Vihaan ja rakastan jalkojani samanaikaisesti. Olen keski-ikäinen (mutta siis tosi nuorekas tietenkin, toim. huom!), harrastan isojen vuorten kiipeilyä ja työskentelen vaellusoppaana, joten joudun oikeasti näkemään aika paljon vaivaa jalkojeni kunnossapitoon. Tai no, koko kehon ja kunnon ylläpitoon oikeastaan. Treenaan aktiivisesti viikoittain silloin kun olen kotona. Minulla kun ei ole varaa olla töissä se, jolla jalat väsyvät matkoilla. Teen mäki- ja porrasnousuja, kävelen, kiipeän ja nykyään myös pyöräilen. Juoksemiseen olen ikävä kyllä vähän liian laiska. Parasta treeniä on joka tapauksessa harjoitella sitä, mitä on tekemässä. Liian usein olen törmännyt vaelluksilla siihen, että joku näennäisesti hyväkuntoinen ei jaksakaan liikkua pitkiä matkoja paino selässään. Sitä luotetaan helposti siihen, että kun puntilla nousee paino x penkistä, kunto on silloin hyvä ja tällöin ollaan valmiita vaeltajia. Mutta pitkäkestoisen suorituksen kuntopohja luodaan ihan samalla tavalla kuin uusien kenkienkin, hiljalleen sisäänajaen ja treenimäärää nostaen ennen lähtöä.
Parhaaseen tulokseen vaellusten kanssa pääsee yhdistämällä treenin niihin kenkiin! Kun harjoittelee tulevaa matkaa varten uusissa popoissa hiljalleen kilometrimääriä kasvattaen, alkaa kuntohuippu olla samoihin aikoihin kohillaan kun tuntuu siltä, että ne kengät istuvat, eivätkä enää hierrä.
Ja sitten kun vaeltamaan viimein lähtee, niin yksi kullanarvoinen vinkki vielä täältä keski-iästä: Magnesium.
Magnesiumtabletti päivän päätteeksi tekee ihmeitä pitkissä reissuissa. Se rauhoittaa kehoa, poistaa kivistystä, estää kramppeja ja auttaa parempaan lepoon. Niitä purkkeja saa kaupoista tai apteekista ja aika pienellä rahalla voi oloaan vaelluspäivinä helpottaa. Tällöin niistä tuoreista kengistäkin nauttiminen on helpompaa.
Antoisia vaelluspäiviä kaikille! Muistathan, että klubilaiset vaeltavat kesällä Kebnekaisella ja Islannin Laugavegurilla sekä syksyllä Sarekissa. Kannattaa lähteä mukaan! Kenkien ja kunnon sisäänajon voi aloittaa vaikka klubiretkellä Teijossa toukokuussa.
Ilmoittaudu mukaan Kebnekaisen vaellukselle
Ilmoittaudu mukaan Sarekin vaellukselle
Ilmoittaudu mukaan Teijon klubitapahtumaan
