Päivät 25-26
Janinan teksti:
No niin, tässä oli sitten vuorossa niin basickävely kuin olla ja voi. Herättiin monen hengen huoneessa muiden rapisteluihin ja lähdimme talsimaan. Tie oli varsin tasainen, oli sekä asfaltia että luontopolkua ja kahviloitakin ihan sopivasti. Loppuun otimme vaihtoehtoisen polun, joka kulki kiemurrellen puron vartta. Erittäin kaunis ja rauhallinen vaihtoehtoreitti, joka ei kiertänyt kaukaa.
Jonkin verran näkyi ihmisiä, kun rantatie ja normaali tie yhdistyivät, mikä lisäsi paineita ehtiä hieman aiemmin perille, jotta tällä kertaa saisimme yöpaikan alberguesta. Pitkin matkaa ihmettelimme turistikävelijöitä, jotka ostavat repuilleen kuljetuksen ja kävelevät isoina pulisevina joukkoina.
Kiiruhdimme juuri oikeaan aikaan perille, sillä albergue vasta aukesi ja mahduimme loistavasti sisään. Alberguessa näimme vanhoja tuttujakin, nimittäin australialainen Jayne oli löytänyt tiensä tänne.
Olimme niin aikaisin perillä, että luppoaikaa oli riittämiin. Äiti piti hauskan private-turistikierroksen, jonka jälkeen totesimmekin kaupungin olevan yksi tutuimmista ja muistettavimmista tämän takia. Kaunis kaupunki olikin, rustiikkisia pikkukatuja, koristeellisia kirkkoja ja paikallisia ruokapaikkoja.
Oli sääli toisaalta, että emme kuitenkaan päässeet paikallisiin paikkoihin syömään. Keittiöt avautuisivat vasta aikaisintaan kahdeksalta ja alberguelle (jonka ovet sulkeutuvat 22.00) oli lähes tunnin kävelymatka. Niinpä kävelimme nälkäisinä albergueta kohti toivoen jotain auki olevaa ruokapaikkaa.
Lopulta sellainen löytyi aivan alberguen vierestä. Saimme herkulliset ruoat. Nainen tiskin takana oli erittäin ystävällinen ja teki minulle aivan omat, spesiaalit vegaaniruoat, elikkä hedelmä-pähkinä-salaatin, leipää ja jälkkäriksi appelsiinimehua ja mansikoita.
Yö oli omalaatuinen. Valtava huone täynnä ihmisiä, joista joka toinen kuorsasi. Huh. Ja huono sekä kuuma sisäilma. Jostain syystä sain siitä huolimatta nukuttua oikein hyvin. En kuitenkaan ollut kovin innoissani tulevien päivien samankaltaisesta väenpaljoudesta.
Seuraavana aamuna päätimmekin sitten valita jälleen kiertoreitin parille seuraavalle päivälle. Normaali reitti jatkuisi suoraan, mutta käännyimme Espiritual waylle vasemmalle. Tänään kuvankaunis kalastajakylä ja hurjan jyrkkää nousua ylös vuoren päälle ja lopuksi vaeltamista metikössä puron vartta pikkuruiseen maalaiskyläseen.
Albergue on siisti ja halpa ja meidän lisäksemme paikalle saapui vain noin seitsemän vaeltajaa. Kaksi tuttua ja muutama uusi kaveri. Kylässä vallitsee ihana rauha ja innostuin jopa pieneen joogahetkeen auringossa makoillessani.
Söimme jälleen hyvät päivälliset saksalaisen ja parin espanjalaisen vaeltajatuttavuuden kanssa kaikessa rauhassa. Loppuilta meni kirkkokäynnillä (jumalanpalveluksessa, josta ymmärsin noin kahdeksan sanaa ja jossa tavat olivat aivan erilaiset kuin Suomessa) ja alberguella chillaillessa.
Irenen teksti:
Redondelasta lähdettyämme totesimme Caminon olevan melkoisen täyteen ahdettu. Edessämme ja takanamme kulki pyhiinvaeltajia koko päivän. Santiagon läheisyys näkyy selvästi, mukana kulkee myös koululaisia ja mölyäviä ryhmiä. Aina kun mahdollista, niin valitsemme vaihtoehtoreitin. Sellainen oli onneksi tarjolla juuri ennen Pontevedraa. 4 kilometriä kauniin joen varressa, täydessä hiljaisuudessa. Reitti päättyi lähes suoraan alberguen pihaan. Onneksi mahduimme majoittumaan sinne (6€), vaikka jono oli muodostunut pitkäksi jo 10 minuuttia aukeamisajan jälkeen (56 paikkaa, aukeaa klo 13).
Pontevedra on kaunis kaupunki, jossa on paljon nähtävää. Kaupungin historiallinen keskusta sijaitsee 45 minuutin kävelymatkan päässä alberguesta ja siellä on hauska viettää iltapäivä ja ilta. Ruokapaikat aukeavat vasta klo 20 tai myöhemmin, joten talsimme takaisin “kotiin” ja viereiseen ravintolaan, jossa söimme edullisesti runsaan salaatin (Janina) ja ribsejä (minä).
Nukkuminen 56 hengen huoneessa vaatii kärsivällisyyttä. Kaikkien sisäinen kello tai sisäinen hiljaisuus ei toimi samaan rytmiin. Yö oli kuuma ja äänekäs. Eikä aamu sen helpompi. Osa herää jo klo 04 eikä malta olla hiljaa.
Seuraavana päivänä halusimme enemmän omaa rauhaa, joten valitsimme Camino Espiritualin, joka vie yhtä paljon aikaa kuin “normaali” reitti Padróniin, mutta rauhallisemmassa ja vaativammassa maastossa.
Päivä oli loistava loppuhuipennus caminollemme! Jyrkkiä ylämäkiä, joenrantaa, kalastajakylä, rentoa vaellusseuraa ja melkein tyhjä albergue perillä. Rauhan tunne on käsinkosketeltava. Päivällinen caminoperheen kanssa kruunasi kaiken. Iltapäivän laiskat tunnit kuluivat kuin huomaamatta.
Enää kaksi vaelluspäivää, miksi tämä nautinnoksi muuttunut tuska ja kipu loppuu nyt jo?
