Uusi vuosi, vanhat kujeet. Antoisaksi havaittu innostuminen vaeltamiseen Pyreneitten niemimaalla ei ota irtautuakseen minusta, vaikka maailmassa olisi huikeasti muitakin mahdollisuuksia seikkailla. Päätin korvamerkitä (taas) tulevasta kesälomastani neljä-viisi viikkoa vaeltamiseen, jonka minulle jo tutuksi tullut määränpää on Santiago de Compostela Espanjassa. Netti laulaa, kun etsin edullisia lentoja, vertailen nettikirjakaupoissa opaskirjojen sisältöjä ja mielikuvapakkaan reppuani mahdollisilla uusilla tarvikkeilla.
Kaksi tuhannen kilometrin vaellusta hienosti palvelleet Salomonin vaelluskengät saavat nyt jäädä osa-aikaeläkkeelle ja tilalle palkkasin Hanwagin gore-texit. Aiemmilla reissuilla menettämieni muutaman varpaankynnen köyhempänä ajattelin satsata astetta kookkaimpiin monoihin. Ensimmäiset sisäänajolenkit eivät kuitenkaan lupaa tulevista kilometreistä keveitä. Jostain syystä Hanwagien malli ei muotoudu jalkaani. Nilkkatuki on liian jäykkä ja hiertää akillesjännettä. Kengän lesti on tarpeeksi leveä, mutta kuitenkin pikkuvarpaani kärsivät. Miten kengät voivat samaan aikaan hölskytä ja hiertää? Kengät ovat jopa tujakalla pakkasella riittävän lämpimät, mutta ovatko ne tulevan kesän vaelluksella liian lämpimät? Kaksintaistelu vanhan ja uuden välillä on raivoisan myrskyisää. Ehkäpä valitsenkin villin kortin ja hankin vielä uudet, kevyemmät, täydellisesti istuvat kengät.
Opaskirjat puhaltavat paremmin yhteen hiileen kuin monot. Alustavissa suunnitelmissani on vaeltaa Lissabonista Portugalin läpi pohjoiseen rapiat alle 700 kilometriä. Brierleyn Camino Portugués-karttaopas on erittäin pienikokoinen ja kevyt. Tarkkoja tietoja majapaikoista ja nähtävyyksistä siinä ei ole käytännössä nimeksikään, lähinnä reitti on kuvattu karttoina. Brierly on toistaiseksi saanut luvan matkustaa kanssani ensi kesänä, ellei parempaa opusta löydy kevään aikana. Petittin Camino Portugués on puolestaan englanninkielinen matkakertomus yhdestä tämän reitin etapista (Portosta Santiago de Compostelaan), jonka avulla pääsen tämän reitin fiilikseen, mutta sillä ei ole paikkaa vaellusrepussa.
Vaellusreppuna on aiemmin uskollisesti palvellut Ospreyn Talon, 33 litrainen sinivalkoinen höyhenenkevyt reppu. Viime kesänä reppu tuoksahti pahimpina hikoilupäivinä niin kompostille, että harkitsen uuden fressin repun hankkimista ensi kesäksi. Noin kolmekymmentälitrainen reppu on kokonsa puolesta just passeli minulle eikä ylikuormaamisen vaaraa juurikaan ole.
Mitenköhän sitä valmistautuisi fyysisesti kesän urakkaan? Kaipa tuolta lumen ja jään keskeltä löytyy minullekin joku hurja aktiviteetti, joka kehittää jalkalihakseni teräksen vahvoiksi!
Irene
