Viimeinen viikko ennen Santiago de Compostela -vaellukselle lähtöä oli suoraan sanottuna myrsky vesilasissa (ja Helsingissä). Janinalle ei ole vielä varmistunut lukion jälkeinen opiskelupaikka ja tulevaisuus tuntuu jännittävän tyttöä kovasti. Au pair -vuosi ulkomailla kiehtoisi sekä “working holiday” vaikkapa Australiassa. Itselläni viikko oli tavallisista kesistäni poiketen työntäyteinen, mielenkiintoinen mutta kiireinen. Lentolippujen tulostaminen (just in case!), vedenkestävään kelloon pariston vaihtaminen ja ennen kaikkea punnitus ja koepakkaaminen jäivät hoidettavaksi keskiyön tuntien aikana.
Katso alempaa Irenen ja Janinan pakkaustalistat ja varusteiden painot.
Kaikki on toivottavasti nyt mukana. Taitettavaa matkahammasharjaa ei etsinnöistä huolimatta löytynyt kaupoista, joten otimme tavalliset. Hakaneuloja kaivelin ompelulaatikosta vain viisi kappaletta, joten niitä ostetaan matkan varrelta. Uusi huulirasvani oli myös mennyt jonnekin piiloon, joten sekin pääsi ostoslistalle. Pikkuviilauksia, viime säätöjä.
Reppujen painot miellyttävät pedanttista grammanviilaajan sieluani. Omat tavarani kaikkineen (ilman eväitä) ovat noin 6,5 kiloa, josta vaatteina päälleni menee reilu kilo eli kannettavaksi jää pyöreästi 5,5 kiloa. Janinalla koko hässäkkä on vielä kilon vähemmän eli kokonaispaino 5,5 ja kantamus 4,5 kiloa. Näillä kiloilla jaksetaan kantaa PALJON eväitä. Ja niitähän kuluu viiden viikon aikana! Se miten tavaramäärä riittää ja mitä hankintoja joudumme tekemään matkan päällä selviää ensi numerossa, kuten Aku Ankan jatkosarjakuvissa oli tapana sanoa.
