Päivät 27-28
Janinan teksti:
Oli niin ihanaa herätä alberguessa, omassa rauhassa. Suurin osa oli jo lähtenyt kun heräsimme ja saimme rauhassa pakata kovaäänisesti kahistellen. Päästiinpä vielä lähtemäänkin ihan hyvissä ajoin.
Erityisesti tämän päivän matka sai minut kiitolliseksi siitä, että olimme valinneet Espiritual Wayn. Seurasimme lähes puoli päivää hiljalleen joeksi suurenevaa puroa. Alku oli taianomainen ja sait itse valita, halusitko kävellä korkeammalla aamun kultaisen valon hohtaessa suurien, yllesi kaartuvien puiden alla vai alempana pimeämmässä ja hieman haastavammassa maastossa juurakkoineen ja kivineen aivan puron vierellä muhkeiden, tummien puiden varjossa.
Näin upean alun jälkeen loppumatka tuntui pitkältä ja jopa suloiset, pienet hiekkarannat aivan matkan lopussa tuntuivat ikuisesti jatkuvan. Lopulta silta albergueen seisoi edessämme ja uupuneina kävimme sisään huomaten olevamme ensimmäiset paikalla.
Uuden caminoperheemme loput jäsenet (2 espanjalaista ja saksalainen) saapuivat vasta useamman tunnin päästä kertoilleen rennosta tahdista ja kahdesta tauosta ja pulahduksesta joessa. Enpä tiedä, mutta me taidettiin aika vauhdilla kävellä koko matka, ei turhan montaa taukoa saati pulahduksia vedessä. Jokainen tavallaan.
Iltapäivällä lähdimme extempore kajakkimatkalle. Tunnin ajan meloimme meressä nauttien auringosta ja vedestä. Tällä kertaa pulahdin jopa ihan uimaan. Illaksi caminoperheemme kanssa tunnelmalliselle, rennolle, herkulliselle illalliselle. Työ ensin, sitten hupi ja molemmista nautitaan täysin rinnoin.
Vilanova de Arousasta, viimeisestä kaupungista Espiritual Waylla, voi joko kävellä 30 km Padróniin tai ottaa noin puolentoistatunnin venereissun (19€/hlö) samaan paikkaan. Tottakai valittiin vene ja saatiin paljon tietoa kaupungista, simpukoiden kasvatuksesta sun muusta ja nähtiin delfiinejä!
Vene oli vasta 12 jälkeen perillä, mutta koska ehdottomasti halusimme Santiagoon tänä lauantaina (lähinnä koska olimme varanneet jo hostellin) lähdimme taapertamaan 30 km matkaa älyttömässä kuumuudessa.
Pysähdyimme lähes joka 2 km tai 3 km jälkeen juomaan pullollisen vettä ja viilentymään kahvilassa. Tuntui ettei kuumuus lopu ikinä. Olihan päivä muutenkin harvinaisen lämmin, mutta suosittelen iltapäivän tuntien jättämistä levolle, ei kävelylle.
Santiagon näkeminen 6 km päästä antoi voimaa ja pääsimme kuin pääsimmekin perille. Hostelli löytyi heti (onneksi, olihan kello jo lähes 21, kun yleensä perillä ollaan ennen 16) ja pienen levon jälkeen menimme katedraalin eteen makaamaan, kuten tapoihin kuuluu.
Voi miten yhtä aikaa helpotus, väsymys, voitonriemu ja ylpeys tulvahtivat kun asettautui pitkälleen maahan ja totesi kävelleensä juuri täyden caminon, pyhiinvaellusreitin, 743 km kaikkine mutkineen.
Irenen teksti:
Matkamme on kohta aivan viime askelilla. Viimeiset kaksi päivää Camino Espiritualilla olivat meille oikea vaihtoehto. Reitti Armenteirasta alkaen on yksi kauneimmista mitä olen koskaan kulkenut. Aamuauringon siivilöityessä tuuhean lehvästön läpi osuen yhä suuremmaksi kasvavaa pienten koskien täyttämää jokea on rauhoittavuudessaan ylivertainen.
Toinen puolisko päivästä ei ollut kuumuudesta ja asfalttipätkästä johtuen yhtä helppo, mutta saapuminen Vilanova da Arousaan 27 kilometrin kävelyn jälkeen oli virkistävä. Useita hiekkarantoja, kaarevia siltoja, vilkkaita rantakadun pikkuravintoloita ja meille albergue (6€).
Viimeisen illan varsinaisella Caminolla vietimme juhlien. Kävimme Janinan kanssa tunnin ajan melomassa kajakilla (8€), köllöttelimme auringossa raukeina kuin kissat ja illalla söimme yltäkylläiset “menu de peregrinot” caminoperheemme (7 hlö tällä hetkellä) kanssa iloisesti pulputtaen. Mainostin heille Karhunkierrosta Suomessa, joten saattaa olla että saamme pari innostunutta vaeltajaa kotimaahammekin.
Viimeinen vaelluspäivä alkoi leppoisasti. Ensimmäinen etappi oli ‘slow motion’-aamupala rantakahvilassa, koska jouduimme odottamaan venekuljetusta, joka veisi meidät lähelle Padrónia. Lähtö oli vasta klo 10:30. Caminon “säännöissä” tämän etapin kulkeminen veneellä pitkin Ulla-jokea on täysin sallittu, koska joku historiankirja väittää niin tehdyn jo ammoisista ajoista lähtien.
Sitten alkoikin tositoimet. 30 kilometriä kuumimpaan aikaan päivästä (klo 12-21) kuuminpaan aikaan vuodesta (koko päivän yli +35*C). Synnit kyllä karisivat hien mukana ulos kropistamme. Joimme jokaisella mahdollisella kahvilalla ainakin puoli litraa nestettä ja kahviloita riitti! Sitkeinä suomalaisina taapersimme kuitenkin perille.
Olimme varanneet Bar La Titasta oman huoneen etukäteen (18€/hlö/yö), jonne oli mahtavaa tipauttaa painavat reput ennen katedraalille menemistä. Katedraalin pihalla makasimme kaikemme antaneena: hikisinä, väsyneinä, onnesta hölmöinä ja 743 kilometriä viisaampina.
