Päivät 19-20
Janinan teksti:
Monen hengen alberguessa, vanhassa luostarirakennuksessa nukuin itse vallan mainiosti, toisin kuin äiti. Emme halunneet kiirehtiä, sillä matka olisi tänään lyhyempi. Reitti oli ihana; paljon metsää, luontopolkuja ja hienoja näköaloja. Perillä satamakaupungissa, jossa juna kulkee sillan alla niin että koko silta tutisee ja rantakatu on kasvatettu täyteen puita, olimme kuin olimmekin hyvin ajoissa kahden aikoihin. Albergue aukeaisi kolmelta.
Menimme läheiseen kahvilaan kuluttamaan aikaan ja törmäsimme amerikkalaisiin äitiin ja poikaan, joiden kanssa vietimmekin loppupäivän. Kipaisimme vuoren päällä olevassa basilikassa ja syömässä paikallisessa ravintolassa. Illaksi keräännyimme paikallisten, muiden turistien ja muutamien vaeltajien kanssa katsomaan jalkapalloa (Ranska – Saksa) rannalla olevalle aukiolle järjestetystä, valtavasta ruudusta loistavilla äänilaitteilla tehostettuna. Ilta oli leppoisa ja kiihkeät jalkapallofanit ihanan tosissaan pelistä.
Yö oli levollinen, mutta aamulla väsytti. Ulkona oli meren takia valtavan sumuista ja taapersimme merkitsemättömiä rantateitä parhaamme mukaan kohti pohjoista. Matkan varrella pysähdyimme moderniin rantakahvilaan lepäämään Ãncora nimisessä kaupungissa. Meri kuohuu, aurinko lämmittää, musiikki soi, voiko enempää toivoa. Niin teki mieli jäädä, mutta halpaa majoitusta ei ollut tarjolla, joten matka jatkui.
Loppu matka sujuikin mukavasti. Pääsimme rauhallista rantareittiä pitkin kaupunkiimme Caminhaan. Aivan ihana kaupunki joen rannalla aivan Espanjan vieressä. Keskustassa soi musiikki, ruokakärryt olivat pullollaan ruokaa ja iloiset ihmiset viettivät jonkin kaltaista juhlaa.
Ensimmäisenä suunnistimme albergueen ja suihkuun, vaatteiden pesulle sekä nokosille. Astetta pirteämpinä lähdimme takaisin kohti keskustaa etsimään ruokaa ja viettämään iltaa muutamien vaeltajien kanssa.
Eilinen pitkä päivä ja ilta rannalla veivät meistä mehut ja nukuimme 20 hengen huoneessa kuorsauksesta huolimatta melko hyvin. Aamulla porukka lähti aikaisin liikkeelle ja mekin lähdimme ajoissa matkaan vaikka päivämatka oli vain 22 kilometriä.
Reitti oli kiva, metsiä ja pehmeitä alustoja ja merikin näkyi välillä mäen huipuilta. Matkanteko tuntuu helpolta ja rakotkin ovat tasoittuneet. Mitään pahaa, “kunnon” rakkoa en saanut kuitenkaan aikaiseksi, kiitos tuplasukkien ja mehiläisrasvan.
Tapasimme alberguessa pikaisesti amerikkalaiset Leanan ja Michaelin, äidin ja pojan, joiden kanssa vietimme seuraavan illan Viala do Castelossa. Kävimme Santa Luzian basilikalla hassulla hissillä, kiertelimme kaupunkia ja illalla hurrasimme Ranskalle jalkapallossa keskeisellä aukiolla, jonne oli viritetty isot screenit.
Viimeinen päivä Portugalissa oli parasta ikinä. Valkoisia hiekkarantoja, viilentäviä metsiä, jokia, kahviloita. Päivä oli pitkä, yli 30 kilometriä, mutta meni kevyesti. Alberguessa tapasimme taas Michaelin ja Leanan, joiden kanssa osallistuimme paikallisiin kyläjuhliin. Huomenna Espanjaan!
