Päivät 21-22
Janinan teksti:
Aamu aloitettiin eilisten kaupungissa olleiden juhlien jäljiltä hitaasti. Lisäksi tänään oli aika kulkea lautalla Portugalin puolelta Espanjaan, eikä lauantaina lauttaa lähtenyt ennen aamukymmentä, joten luvan kanssa nukuttiin pitkään. Ilta oli ollut mukava ja jätti suuhun hyvän maun Portugalista. Oli mukava kuitenkin viimein saapua Espanjaan, jonka voisi kuvitella olevan Portugalin kanssa samanlainen, vaan ei ole. Fiilis, kieli, kulttuuri, arkkitehtuuri ja ihmiset ovat keskenään erilaisia.
Kävely tuntui helpolta, vaikka siestan unohtaneina kärsimme nälkää ensimmäisen isomman kylän löytämiseen asti. Lyöttäydyimme yhteen amerikkalaisten äidin ja pojan kanssa ja yhdessä matka sujui nopeasti meren rannalla, vuorten kohotessa mahtavina vierellämme.
Päädyimme 10€ albergueen, pieneen kyläseen, jossa kahvilasta sai hyvät ruoat (iso salaatti 4€, äidille grillattuja jättikatkapuja 7€), surffarit lautailivat aalloilla ja illan kruunasi upea auringonlasku, kyläjuhlat livemusiikkeineen ja häikäisevä ilotulitus keskiyöllä.
Ilta oli ideaali ja vielä aamullakin oli hyvä (tosin uupunut) mieli. Kävelimme tällä kertaa kaksin äidin kanssa sumuisessa aamussa ja pian päädyimme vuorille, joilta näköala merelle oli vertaansa vailla.
Päivämatka oli vain 17 km, eikä fyysisestikään mitenkään raskas. Siitä huolimatta olin poikki päästyämme astetta hienompaan albergueemme ja nukuin kunnon torkut omassa, yksityishuoneessani. Vasta tunnin tai kahden kuluttua sain raahattua itseni pehmoisesta sängyn nurkasta alberguen suihkuun pyyhe kainalossa. Itsellämme on tilaa ja painoa säästääksemme vain huivit mukana (ns. pyyhkeinä) mutta on se ihanaa kun on oikea pyyhe.
Sunnuntain vuoksi kaupungissa ei paljoa tapahtunut, mutta päivä kului mukavasti syöden, jutellen ja biljardia pelaillen.
Lopuksi varusteista jälleen sanottakoon, kengät ovat edelleen loistavat. Toimivat joka maastossa, ei rakkoja ja jalkapohjatkin ovat jo tottuneet kävelyyn. Myös joka iltainen jalkojen rasvaus ja kahdet sukat käveltäessä toimivat jalkojen kunnossa pitämiseen ja rakkojen ehkäisyyn. Takkia ei ole paljoa tarvittu, mutta esimerkiksi niinä kylminä aamuina, kuten tänään, se suojasi hyvin tuulelta ja sumulta.
Irenen teksti:
Obrigada Portugal! Pidin Portugalista ja ihmisten ystävällisyydestä, mutta saapuessani Espanjaan tunsin tulleeni kotiin. Lauttamatka maasta toiseen oli halvin ulkomaanmatkani ikinä, se maksoi yhden euron. Matkapäiväksemme sattui lauantai ja ensimmäinen lautta lähti vasta klo 10, joten kävelystämme tuli kuuma ja hikinen.
Matkalla ei ollut turhan paljon tankkauspisteitä, mutta yhdessä amerikkalaisperheen kanssa nautimme sen sijaan vuorista oikealla ja Atlantista vasemmalla.
Oia on söpö rantakylä matkan varrella, johon pysähdyimme lounaalle nauttimaan Galician herkuista: pulpoa ja tortilla espanjolaa. Loppumatka Mougásin albergueen (10€) meni lentäen.
Ja mikä paikka! Mitkä aallot! Millainen auringonlasku! Illalla vielä hyvää ruokaa ja ilotulitus. Sekä majatalollinen vaelluskavereita. Rannalla levätessäni ajattelin, että minulle camino merkitsee erityisesti ihmisten kohtaamista. Kanssavaeltajat tekevät Caminosta Caminon.
Sunnuntai oli meille tavallaan lepopäivä. Siirryimme upeissa ranta/vuorimaisemissa ainoastaan 17 kilometriä Nigrániin, jossa yksityinen albergue maksoi (ilman aamupalaa) 15€, mutta kaikilla oli oma huone! Mitä luksusta!
Päivän vietimme kahdestaan, mutta alberguessa tapasimme taas Leonan ja Michaelin, joiden rennossa seurassa oli kiva viettää iltapäivän ja illan leppoisat tunnit. Pelasimme pari rundia biljardia, söimme tapaksia, kävimme rannalla kahvilla ja illalla juhlimme Michaelin 21 vuotissynttäreitä Portugalin jalkapallon siivittäminä.
