Eksymisen päivä. Onneksi olin valinnut “välipäivän” eli suunnitelmissa oli vain 17 km, mutta todellisuus olikin 22 kilometriä. Ero ei olisi Suomessa mitään, mutta täällä mutaiset, kivikkoiset, liukkaat ja pitkät ylä- ja alamäet tekevät vaeltamisesta erittäin haastavaa. Lisäksi epätietoisuus suunnasta sekä vesipisteiden ja kahviloiden täydellinen puute teki matkasta hieman pelottavan. Meidän vaeltajien harmiksi tällä alueella harrastetaan vandalismia eli sotketaan piiloon oikeita reittimerkkejä ja tehdään tahallaan uusia väärään suuntaan osoittavia merkkejä. Tarkkana pitää olla ja evästä ja juomaa riittävästi aina mukana! Maisemat saivat minut kuitenkin sanattomaksi enkä kadu askeltakaan, jotka olen tänään ottanut. Jokainen paikka oli eksymisen arvoinen. Majapaikka ja vaellusseura sekä takka korvaavat kaikki päivän harmit.
Vaellussauvat säästävät polvia jyrkissä nousuissa ja laskuissa.
Vedenpitävät, korkeavartiset vaelluskengät ovat suositeltavat kengät vaellukselle. Kengät kannattaa myös vahata ja kyllästää hyvin, jotta pintamateriaali (etenkin tekstiili) ei ime mutavelliä.
Jyrkkää mäkeä, mutta maisemat ovat nousun ja laskun arvoiset.
Lämmin takkatuli lämmittää mieltä ja kehoa pitkän päivän jälkeen.
