Kesä lähenee loppuaan ja syksyn viimeiset ruskareissutkin on jo kohta takana. Vaikka niin voisi luulla, eivät retket ja vaellukset pääty maalikyliin tai kotipihaan. Oleellinen osa, muistikorttien tyhjentämisen kamerasta tietokoneelle tai kunnollisten yöunien ohella, on välinehuolto. Sanotaan, että reissussa rähjääntyy, ja ihmisen ohella kovilla ovat varusteetkin.
Voi hyvin sanoa, että jokainen mukana ollut varuste ja väline täytyy jollain lailla huoltaa. Kun reppu tai rinkka tyhjennetään ja reissuvaatteet riisutaan, täytyy huoltotarve kartoittaa. Monille tavaroille saattaa riittää pelkkä kuivatus ja tuuletus. Esimerkiksi makuupussi pitää laittaa muutamaksi päiväksi narulle, jotta sen sisään pesiytynyt kosteus saadaan pois. Vaikka makuupussi ei suoraan veden kanssa olisikaan ollut tekemisissä, haihtuu ihmisestä kosteutta jota jää pussin täytteeseen. Kun pussista pyöräyttää sisäosan ulos ja ripustaa tuulettumaan, ei sinne muhimaan jäänyt kosteus pilaa pussia ja aiheuta ikävää yllätystä seuraavalla käyttökerralla. Jos pussissa on selvää likaa, täytyy koko makuusäkki pestä.
Villapaita ja muut vaatteet kannattaa laittaa heti kuivumaan ja tuulettumaan reissulta tultaessa.
G-1000-kankaiset housut kannattaa uudelleenvahata hyvissä ajoin ennen reissua. Parasta on vahata heti reissulta palattua, jotta vahaus ei vain ehdi unohtua.
Kuivaltakin tuntuvat maakuupaikka täytyy kuivattaa
Makuupussi ei ole ainoa tuuletusta kaipaava, vaan myös teltta täytyy aina ripustaa pariksi päiväksi kuivumaan. Maasta tulee kosteutta ja nukkujasta haihtuva kosteus kondensoituu sisäkattoon, joten aurinkoiseltakin vaellusreissulta saapuvan kulkijan asumus on aina jonkin verran märkä. Varsinaiset rikkoutumat täytyy tietysti korjata saman tien ja mahdollinen lika putsata tuoreeltaan pois.
Samalla kun telttaa laitellaan tuulettumaan, ravistellaan makuutilasta roskat pois. Telttakankaan ohella myös muut osat huolletaan: kiilat pestään vedellä ja harjalla, kaarien kuminauhat tarkastetaan ja pakkauspusseista putsataan lika pois.
Teltta kannattaa kuivata mahdollisimman ilmavasti.
Maakiilat saa nopeasti pestyä vedellä ja tiskiharjalla.
Kun teltta on tuulettumassa, avataan makuualusta ja pyyhitään se kostealla rätillä molemmin puolin. Kun hiki ja lika lähtee pinnasta pois, jätetään alustakin kuivumaan. Huolletut alustat laitetaan säilöön valmistajan ohjeiden mukaan.
Hikeä ja likaa on varmasti myös vaatteissa. Alusvaatteet pyykkiin, ja muistetaan valita oikeanlainen pesuaine sekä pesuohjelma. Päällysvaatteille sama juttu, mutta mielellään eri koneellisessa kuin aluskerros. Jos villapaitaa ei ole hiellä täysin marinoitu, kannattaa se laittaa vaan ulos tuulettumaan, eikä pesukoneeseen lainkaan.
Pesun jälkeen on syytä tarkistaa kyllästämistarve. Kuoritakki saattaa tarvita käsittelyä ja puuvillapolyesterihousut ehkä vahausta. Useiden valmistajien kyllästyskäsittely tehdään pesukoneessa samalla ohjelmalla kuin pesukin. Kosteutta hylkivää vahaa taas levitetään silitysraudalla kankaan pintaan. Näistä löytyy erinomaisia ohjeita tuotteiden valmistajilta ja internetistä sekä tietenkin retkeilyvälinekauppojen myyjiltä.
Retkeilyvaatteita pestäessä noudattamalla valmistajan pesuohjeita saa parhaan tuloksen.
Jos reissussa on käytetty nahkahanskoja on ne myös syytä vahata. Käsineet laitetaan käteen ja sormella noukitaan vahapurkista pieni nokare ainetta, joka saadaan levitettyä parhaiten hieromalla käsiä yhteen. Kangas- tai kuorihansikkaat putsataan pesuohjeen mukaisesti pesukoneessa tai nyrkkipyykissä.
Nahkahanskat, kuten mitkä tahansa muutkin nahkatuotteet, on syytä pestä ja vahata aika ajoin.
Vaelluskengät voi pestä myös sisältä
Yleensä jalkineissa on se suurin lika. Kun yksillä kengillä on tallusteltu pitkään, on vuorikankaaseen kertynyt vankka kuonakerros. Se luonnollisesti tukkii hengittävät materiaalit, eikä kalvokengistä kosteus tahdo poistua kunnolla. Sisäpesun voi suorittaa siihen tarkoitetuilla aineilla tai Gore-Tex –vaatteiden pesuaineilla. Laitetaan korkillinen kenkään ja lämmintä vettä perään. Annetaan kenkien liota parisen tuntia ja huuhdotaan ne runsaalla vedellä puhtaiksi. Täysin märkä kenkä saa kuivua varjoisassa huoneenlämpöisessä paikassa ainakin parisen viikkoa.
Vaelluskengän ulkopintaan kannattaa käyttää myös pesuainetta ja vettä. Itse käytän tiskiharjaa, joka on riittävän karkea irrottamaan karkeasta pohjasta savet pois, mutta soveltuu myös nahka-, kumi- sekä kangasosien hankaamiseen. Kannattaa taas käyttää reippaasti vettä ja hinkata kengän pinta parikin kertaa. Märästä kengästä ei tahdo erottaa, onko lika lähtenyt ja usein ensimmäisen pesun jälkeen kumiosat ovat vielä tatinassa. Putsatut ja kuivatut kengät sitten tietenkin kyllästetään ja vahataan valmiiksi seuraavaan koitokseen.
Monikäyttöinen tiskiharja toimii myös kengänpohjien puhdistamisessa.
Rinkan kankaan voi puhdistaa mäntysuovalla, vedellä ja sienellä. Itse käytän usein sellaista niin kutsuttua karhunkieltä. Se saattaa jonkun mielestä olla turhan karkea kankaalle, mutta lähteehän lika. Jos oikein haluaa hifistellä, niin vetoketjuihin voi laittaa tipan silikonia. Rikkonaiset osat, kuten pikalukot tai hihnat tietenkin korjataan tuoreeltaan. Turhan usein, välineet jäävät reissun jälkeen niille sijoilleen ja kun uutta matkaa pukkaa, tulee korjauksille kiire. Monia varusteita ei välttämättä saa kädenkäänteessä korjattua, sillä varaosia tilailevat suutarit, korjaajat ja maahantuojat saattavat joutua odottelemaan niitä tehtailta pitkiäkin aikoja.
Kuten sanottua, on jokainen tavara käytävä läpi. Esimerkiksi puukkokin täytyy ottaa ulos tupestaan, putsata ja kuivata. Nahkatuppi imee kosteutta ja suljetussa tilassa se ruostuttaa hiiliteräspuukon pinnan. Otsikkokuvan puukkoakaan ei ole jätetty sateeseen, vaan se on vaan ihan käyttäjän huolimattomuutta jäänyt putsaamatta käytön jälkeen. Nyt pyyhkäisin sen pinnalta teräsvillalla isoimmat ruosteet pois ja levitin metalliosalle oliiviöljyä. Pyyhin ensimmäisen kerroksen pois ja levitin uuden. Se sai jäädä metallin pintaa, kun laitoin puukon jälleen tuppeensa.
Teräsvillalla ja öljyllä saa terän huollettua. Muista öljytä myös puinen kahva!
Putsaa keitin vaikkei se vielä oireilisikaan
Retkikeitin on syytä puhdistaa aina käytön jälkeen. Ruokaa on saattanut jäädä metalliosiin ja karstaa muodostua tulipäähän sekä letkuihin, joten perusteellinen huolto ehkäisee ongelmat seuraavalla kerralla. Monipolttoainekeittimet avataan ja puhalletaan putket tyhjiksi. Suuttimet rassataan ja löysät ruuvit kiristetään. Kun vielä tiivisteet tarkastetaan ja tarpeen tullen käsitellään silikonilla, voi keittimen varastoida odottelemaan seuraavia seikkailuja.
Etenkin monipolttoainekeittimet vaativat säännöllistä huoltoa ja tarkistusta.
Kattilat ja muut ruoka-astiat puunataan pesuaineella ja harjalla. Jos ne kestävät konepesua, niin se on aina suositeltavaa. Putsatut välineet saavat kuivua kunnolla tiskipöydällä ennen pakkaamista ja varastoimista. Silloin ei niihin ei jää pientäkään kosteutta, eikä ne tunnu ummehtuneelta seuraavalla käyttökerralla.
Nuotiokäytössä olleet astiat ovat aina hankalia, kun pohjaan tarttunut noki sotkee ympäristön niin helposti. Itse puhdistan ne siksi mieluummin pihalla ja liotan isossa astiassa sekä suihkuttelen niitä puutarhaletkulla. Osa metalliastioista ei siedä pesuaineita, joten ne täytyy saada huollettua vedellä ja rätillä. Lopuksi niihin sivellään pieni kerros öljyä.
Paistinpannut kannattaa pestä runsaalla vedellä ulkosalla. Muista poistaa kahva jos peset pesuaineella tai tiskikoneessa.
Ohessa linkki, jossa kerrotaan paistinpannujen perusteellisesta vuosihuollosta: http://retkinikkari.fi/?p=379
Kalliitkaan retkeilyvälineet eivät ole huoltovapaita
Vaikka heti reissun jälkeen huoltotoimenpiteet tuntuvat kuinka ikäviltä tahansa, kannattaa ne silti tehdä heti alta pois. Kunnolla hoidetut varusteet toimivat ja niiden käyttöikä pitenee ratkaisevasti. Lika haurastuttaa ja kuluttaa materiaaleja. Tuotteiden takkuilut johtuvat usein huollon laiminlyönnistä ja ne siksi rikkoutuvatkin nopeammin. Retkeilyvälineille annetaan yleensä valmistajien toimesta takuu, mutta sekään ei kata käyttövirheen takia tai huollon puutteesta hajonneita varusteita.
Teksti ja kuvat: Joppe Ranta
