Kesä on todellista ulkoilun aikaa. Ihmiset sulkevat työpaikkojensa ovet ja kirmaavat lomille. Lomamatkat, mökkireissut ja muut pitävät kesänviettäjät kiireisinä, mutta monet jäävät kotiinkin hoidellen rästiin jääneet pihatyöt tai pikkuremontit. Jokaisella on kuitenkin pieni hetki, jolloin voi irrottautua arjesta ja lähteä luontoon.
Piknik puistossa tai lähimetsässä on aina hieno kokemus. Eväät voi tehdä kotona ja syödä niitä kylmiltään. Termospullossa kulkee kahvi tai keitto kätevästi kuumana. Kun halutaan vähän enemmän, vähän parempaa tai monipuolisempaa, niin camping-keittimet vastaavat tähän tarpeeseen. Ei, ei ne ole tarkoitettuja vaelluksille, vaan kaikenlaiseen muuhun käyttöön, missä keittimen paino ei ole ainoa rajoittava tekijä. Ja niitä hetkiä on paljon.
Camping-keittimen kuskaa olalla, joten se kulkee mukana vaikka metrossa, junassa ja bussissa. Kaupunkipuistossa ja läheisellä retkeilyalueella sellainen on jopa suotavampi kuin vaikka kertakäyttögrilli, jota ei ilman maanomistajan lupaa edes saa käyttää toisen mailla, on sitten kyse metsästä tai puistosta.
Avotulentekoa koskevat rajoitukset voit tarkistaa tästä »
Camping-keittimen voi pakata autoon, kanoottiin, veneeseen, polkupyörän pakkarille tai melkein mihin vaan. Nykyisin monissa camping-keittimissä voi käyttää tavallisia retkikaasusäiliöitä, niin raskaan kaasupullon kuskaaminenkaan ei ole ongelma.
Keräsin muutamat omat kokemukseni listaksi ja esitelköön ne camping-keittimien monipuolisuutta. Jokaisella meillä on oma tapamme ja omat tarpeemme, joten mielikuvitus vaan valloilleen. Tärkeintä on, että kesällä syödään ulkona – Al fresco.
Tutustu Primuksen Camping-keittimiin tästä »
Hampurilaisia Evolla
Alkukesästä tein hyvän ystäväni ja työtoverini Jessen kanssa päiväreissun Evolle. Kiertelimme hyvin monessa paikassa ja vasta iltapäivällä maltoimme pysähtyä myöhäislounaalle. Kaivoin paksulla grilliparilalla varustetun keittimen esiin ja käristelin sillä kylmälaukussa tuomani valmishampurilaisten pihvit. Lopuksi vielä sämpylöille hieman lämpöä ja rusketusta sekä pihvien päällä juustot pehmeäksi, niin herkullinen ateria oli valmis.
Aterian päälle olin varannut kahvia, joka erinomaisen termospullon sisuksissa oli edelleen höyryävän kuumaa. Toiseen termosastian olin laittanut maitoa, joka siinä pysyi mukavasti kylmänä.
Maisemaravintolassa Lapissa
Käväisimme hiljakkoin poikieni kanssa Lapissa ja nautimme nopeat lounasruuat Suomen maanteiden korkeimmalla kohdalla, Muotkatakassa. Auton takaluukusta nappasimme kaksiliekkisen camping-keittimen ja kiehautimme pannussa vettä. Pakastekuivatut ja esikypsytetyt retkiruokapussit toimivat mainiosti. Nälkä lähti. Kuumaa vettäkin jäi vielä pikakahviin ja teehen.
Autolla liikuttaessa suositaan nykyisin huoltamoita ja isoja keitaita näkyykin maanteiden varsilla tasaisin välein. Oman tiensä kulkija pysähtyy kuitenkin levähdyspaikalle tai etsii jonkun kauniin luonnonmaiseman ja valmistaa ruokansa itse. Kaupungeista tai kylistä voi hakea tuoreitakin aineksia mukaansa ja loihtia camping-keittimillä upeitakin aterioita. Kylmälaukussa einekset säilyvät pitkään, vaikka ei sitä pysähdyspaikkaa heti löytyisikään.
Kesärieskaa kaksiliekkisellä
Kävelymatkan päässä kodistamme kävimme herkuttelemassa kesän mauilla. Keitin kassissaan olalle ja tarvikkeet pikkureppuun. Uudet perunat, tuore sipuli, voi ja sipuli olivat oman vaarini kesäherkku. Hän nimitti sitä puksmäntiksi. Minullekin se on täysin riittävä ateriaksi, mutta moni syö uuden perunan kanssa silliä. Kala-allergikkona päätin kokeilla purkkikanaa.
Kaksiliekkinen keitin on näppärä, sillä samaan aikaan kun toisella keittelee perunoita, voi toisella käristää kananpaljoja paistinpannulla. Lautaset jätimme kotiin ja käärimme rieskasta tötterön ruualle. Rieskan reunaan ensi salaattia ja sitten pilkotut perunat pohjalle, päälle raakaa sipulia ja voinokare sekä ripaus savusuolaa. Sen jälkeen kanapalat tuuttiin ja töräys hailuotolaista Lööki-kastiketta päälle, niin ruoka on valmis haarukoitavaksi.
Kun paistinpannun ja -lastan pyyhkäisee paperilla, ei muuta tiskiä retkeltä tule. Roskat laitetaan muovipussiin ja tuodaan kotiin. Siistiä ja helppoa retkeilyä, joten aikaa jää vielä auringon ottoon.
Takaisin camping-retkeilyn kulta-aikaan
Telttailun, camping-matkailun ja autoretkeilyn kulta-aika oli Suomessa 1960 ja 70-luvuilla. Maailmanlaajuinen öljykriisi vähensi ulkomaanmatkailua ja sotien jälkeen vapautunut ilmapiiri sekä työläisten arkea helpottava lomakäytäntö olivat omiaan houkuttelemaan ihmisiä maanteille ja luontoon. Kaupunkilaiset lähtivät maalle ja maalaiset kaupunkeihin. Ihmiset liikkuivat ja varallisuuden mukaan majoituttiin, syötiin ja kulutettiin muutenkin.
Autoretkeilyssä tai -matkailussa on hyvin paljon nostalgiaa ja sellainen tekee uutta nousuaan myös Suomessa. Amerikassa ja Keski-Euroopassa ilmiö on jo olemassa. Monilla meillä on ajasta muistikuvia ja nuorelle sukupolvelle se on vapautta, että päättää itse menemisensä ja tekemisensä. Maailma on auki.
Olen itse ollut aikoinaan vaarini ja mummuni kanssa kesälomareissulla, missä ruoka tehtiin priimuksella levähdyspaikoilla. Yhdentoista kuukauden työputken jälkeen se oli isovanhemmilleni vapautta ajella Opelilla kohti pohjoista. Nuori lapsenlapsi pääsi tuolloin nauttimaan näistä hetkistä. Muistikuvani ovat tuolta hyvin hatarat, mutta onneksi on valokuvia.
Nyt heinäkuussa kävimme pikaisella Lapinreissulla muistelemassa isäni kanssa tehtyä matkaa vuonna 1977. Volkkari vei meidät Helsingin maalaiskunnasta aina Kilpisjärvelle asti. Kellastuneet valokuvat kertovat levähdyspaikoilla syödyistä eväistä ja muistikuvat teltan edessä valmistetuista purkkilihapullista.
Näitä aikoja on mukava muistella ja ajella vanhalla Fiatillani piknik-retkille. Voi kai sitä historian elävöittämistä harrastaa 1970-luvunkin tyyliin ja larppailla itsekseen autoiluretkellä.
Tässä vanhaan autoretkeilyhenkeen tehty video:
Suklaafonduulla auringonlaskuun
Päivä taipuu iltaan ja laskeva aurinko värjää Marjaniemen polttavan hiekkarannan Hailuodossa. Olemme nauttineet hyvän ravintola-aterian, mutta jälkiruuan aiomme syödä rannalla. Otamme kaasulla toimivan camping-grillin kainaloon ja muut tykötarpeet kassiin. Ranta on hiljentynyt uimareista. Muutama paikallinen haravoi rantaa metallinpaljastimillaan, aarteita etsien.
Napsautan grilliin tulet ja asettelen tinapaperivuoat parilalle. Avaan suklaapaketit ja asettelen ne vuokiin lämpenemään. Suljen kannen ja näppäilen pari sointua kitaralla, odotellessani suklaan sulamista. Kun haarukan päähän keihästettyjä vaahtokarkkeja dipataan kuumaan suklaaseen, vetäytyy aurinko taivaanrannan taakse. Ilma on edelleen kuuma, joten pullo paikallispanimon mietoa mallasjuomaa virkistää ja sopii tunnelmaan muutenkin. Meri hieman kohisee, muuten on hiljaista. Kyllä Suomi on hieno matkailu- ja retkeilymaa.
Katso videosta tunnelmia Käsivarren maisemaruokailusta:
Teksti: Joppe Ranta
Kuvat: Joppe Ranta, Jesse Jokinen, Heikki Ranta, Annele Ranta ja Lyyli Ranta
