Enoni oli aikanaan metsäkoneen kuljettaja ja tapasi ottaa minut mukaansa silloin tällöin. Päivät olivat pitkiä, mutta jaksoin sinnitellä mielestäni aika hyvin. Olivathan harvesterit uskomattoman mahtavia koneita pienelle pojalle. Siinä ohessa sitä tuli tuijoteltua metsää ja haisteltua sen tuoksuja sekä katseltuja sen valoja ja varjoja. Jotain jäi ihon alle noilta reissuilta.
Enoni vei minua metsään kyllä muutoinkin. Yleensä ilman mitään sen kummempaa agendaa metsässä vain vietettiin aikaa ja eno yritti varmaankin kasvattaa hintelään miehen alkuun vähän luonnetta ja käytöstapoja luonnon elementtien avustuksella.
Kerran nuotiopaikalle tultuamme eno antoi minulle suuren vastuun; tulen olisi syytä palaa kun hän palaa pieneltä kävelyltä. Sain tulitikkuaskin, mutta vain yhden tikun. Olin kuitenkin jo aiemmin saanut jotain paljon tärkeämpää, nimittäin enon vinkit, kuinka sitä tikkua tulisi käyttää. Muistin, että nuotio on valmisteltava maltilla ja huolellisesti. Muistin myös, että rutikuivat kuusen alaoksat palavat hyvin. Tuohta ei ollut näkösällä. Keräsin auringon paahtamaa Lapin aluskasvillisuutta ja ohuita kuusen alaoksia ja yritin. Tuli syttyi.
Olin haljeta ylpeydestä ja innosta näyttää enolle. Todellinen oppitunti oli kuitenkin vielä tulossa. Eno palasi tuota pikaa nuotiopaikalle (tuskin oli lähimpiä pensaita kauempana käynytkään), totesi tilanteen vähäeleisesti ja heitti kokonaisen puntin tikkuja viereeni. ”Aina pitää olla varautunut, eikä olla yhden tikun varassa”.
Sittemmin olen ottanut opikseni ja opetellut käyttämään tuluksia, mutta nämä kokemukset luultavasti hitsasivat minuun lähtemättömän suhteen luontoon.
Enon opit ja kannustus harrastukseen jatkuivat läpi vuosien. Lahjaksi saatu John Wisemanin Retkeilijän Selviytymisoppaan vuoden 1991 painos oli ensimmäinen harrastekirjani ja edelleen hyllyssäni sekä lukemistossani monien muiden sittemmin kertyneiden opusten rinnalla.
Omien lasten kanssa nykyään retkeillessä minusta mainiointa onkin seurata syy-seuraussuhteiden aukeamista pienillä retkikavereillani. Luonnossa saa valinnoistaan välittömän palautteen ja niistä oppii arvokkaita läksyjä koko elämää varten – itse kukin.
Tuli syttyy näppärästi myös tuluksilla:
