Tässä blogissa kerron eri puulajeista, niiden palamisominaisuuksista ja soveltuvuudesta ruoanlaittotulien tekoon. Mukana on myös puulajeja, jotka ovat vaikeammin saatavilla, mutta olen silti ottanut ne mukaan niiden erinomaisten, ruoanlaitossa tarvittavien ominaisuuksiensa vuoksi.
Puulajit luonnollisesti eroavat toisistaan maapallon eteläisimmissä ja pohjoisimmissa osissa, mutta tästä on hyvä aloittaa. Jos et tunnista puulajia, on parempi jättää nuotio sytyttämättä. On myös hyvä muistaa, että kaikki puulajit palavat parhaiten pieneksi pilkottuna.
Puiden palamisominaisuuksia on jokaisen luonnollisesti helpointa opetella metsässä kulkiessaan.
Havupuu vai lehtipuu?
Havupuut palavat nopeasti, jopa niin nopeasti, etteivät ne juurikaan tuota hiiltä. Havupuista tehty nuotio on voimakkaan värinen, mutta puuta tarvitaan runsaasti koko illan nuotiotarpeiksi.
Lehtipuut, eli kovat puulajit syttyvät hitaammin, palavat pidempään ja tuottavat hehkuvan hiilloksen, joka on ruoanlaitossa käytettävälle nuotiolle välttämätöntä.
Paras puulaji nuotioon?
Hyvä puu on kuivaa ja huokoista. Vältä runsaasti pihkaa sisältävää puuta (havupuuta kuten kuusi ja mänty), se kipinöi. Märästä tai havupuusta tehty nuotio savuttaa. Poppelista tehty tuli voi savuttaa kuivanakin. Älä koskaan käytä tuoretta puuta.
Yleisimpiä puulajeja Suomessa:
- Koivu: tuottaa hyvin lämpöä, mutta palaa nopeasti. Tuoksu on miellyttävä. Koivu sopii paremmin lämmittämiseen kuin ruoanlaittoon.
- Kuusi: palaa liian nopeasti ja kipinöi runsaasti.
- Lehtikuusi: tuoksuu hyvälle, lämmittää melko hyvin, kipinöi.
- Leppä: lämmittää huonosti, kasvaa useimmiten lähellä vesistöä.
- Mänty: palaa iloisesti sinisellä liekillä, mutta kipinöi. Tuoksu on miellyttävä.
- Paju: pajua voi käyttää vain kuivana. Paju palaa hitaasti pienellä liekillä ja lämmittää heikosti, joten en voi suositella sitä käytettäväksi ruoanlaittoon.
- Vaahtera: soveltuu erinomaisesti ruoanlaittoon – lämmittää hyvin ja hiillos on täydellinen.
Muita puulajeja:
- Akaasia: palaa hitaasti ja lämmittää hyvin, mutta savuttaa voimakkasti.
- Alppiruusu: paksut, vanhat ja tiiviit kukkavarret palavat ja lämmittävät hienosti, sopii hyvin ruoanlaittoon.
- Hasselpähkinäpuu: palaa ja lämmittää hyvin, savuttaa vähän.
- Jalava: usein myynnissä nuotiopuuksi. Jalavaa täytyy kuivattaa vähintään kaksi vuotta ennen kuin sitä kannattaa käyttää ruoanlaitossa. Savuttaa kuivanakin.
- Kastanja: ominaisuuksiltaan keskinkertainen – kunnon hiillosta ei juurikaan synny, palaa pienellä liekillä ja lämmittää heikosti.
- Kirsikkapuu: palaa hitaasti, lämmittää hyvin, tuoksu on miellyttävä.
- Kultasadepensaat: erittäin myrkyllinen puu. Väkevä savu vie ruokahalun mennessään.
- Laakeri: kirkas ja kaunis liekki, tuoksuu heikosti, lämmittää hyvin.
- Lime: Palaa hyvin, mutta lämmittää heikosti. En suosittele käytettäväksi ruoanlaitossa.
- Luumu: lämmittää hyvin, tuoksu on miellyttävä.
- Marjakuusi: yksi parhaista! Palaa hitaasti, lämmittää voimakkaasti ja tuoksuu miellyttävältä.
- Omena: erinomainen – palaa kuivana hitaasti ja tasaisesti pienellä liekillä ja tuottaa hyvin lämpöä. Tuoksu on miellyttävä.
- Orjantappura: yksi parhaista puulajeista. Palaa hitaasti ja tuottaa runsaasti lämpöä, eikä juurikaan savuta.
- Piikkipaatsama: palaa hyvin, voidaan käyttää myös tuoreena toisin kuin useimpia puulajeja. Parhaimmillaan n. puolen vuoden kuivattamisen jälkeen.
- Plataanipuu: palaa kauniisti, mutta erittäin kuiva puu on taipuvainen kipinöimään.
- Poppeli: todella huono puulajike erätulille.
- Pyökki: vahva saarnin kilpailija, mutta vaikeammin saatavissa, ja palaa erittäin huonosti tuoreena. Hiillos pysyy lämpimänä pitkään.
- Pähkinäpuu: hyvä lajike, joka tuoksuu miellyttävälle, mutta on valitettavasti heikosti saatavilla pohjoisilla leveysasteillamme.
- Päärynä: lämmittää hyvin ja tuoksuu hyvälle.
- Saarni: yksi parhaista puulajeista. Palaa pitkään ja pitää lämmön hyvin. Saarnia voi polttaa myös tuoreena, mutta se palaa luonnollisesti paremmin kuivana.
- Selja: ominaisuuksiltaan keskinkertainen. Savuttaa paljon, palaa nopeasti, lämmittää heikosti.
- Setripuu: kuivana hyvä, rätisee ja kipinöi. Liekit ovat pienet mutta lämpötila korkea. Tuoksu on miellyttävä.
- Tammi: muodostaa kitkerää savua, mutta kuiva, vanha tammi lämmittää erittäin hyvin, palaa hitaasti ja tasaisesti (kunnes luhistuu tuhkaksi).
- Valkopyökki: lähes yhtä hyvä kuin pyökki.
Chilipähkinät resepti
Chilipähkinät lämmittävät retkeilijää kylminä talvipäivinä! Tässä resepti tuliseen välipalaan uskaliaimmille – erittäin hyvää ja koukuttavaa.
Ainekset
- 2 kpl punaista chiliä
- 1 kpl chipotle-chiliä (savustettua chiliä)
- 4 dl (sekalaisia) pähkinöitä
- 4 rkl vaahterasiirappia tai hunajaa
- 2 rkl vettä
- suolahiutaleita
Valmistaminen
- Huuhdo chilit. Poista siemenet, myös valkoinen siemenkota, ja hienonna chilit. Murenna savustettu chili (halkaise ja poista siemenet mikäli haluat miedomman version).
- Paahda pähkinöitä muutama minuutti kuumalla ja kuivalla pannulla. Lisää chili ja savustettu chili, sekoita pähkinöitä ja chilejä n. puoli minuuttia kunnes chilitkin ovat paahtuneet.
- Lisää vaahterasiirappi ja vesi, ja sekoita kunnes neste on haihtunut ja siirappi muodostanut kalvon pähkinöiden ja chilien päälle. Lisää suolahiutaleita.
- Laita seos muffinivuokiin ja anna jäähtyä. Sirottele halutessasi vielä suolahiutaleita tulisen välipalan päälle.
