Haimme Facebookissa testaajaa Hanwagin uusille Tatra II -vaelluskengille, ja saimmekin runsaasti innokkaita hakijoita. Mika Huuhtanen Pohjois-Pohjanmaalta testasi kenkiä reilun kuukauden ajan ja tässä on hänen loppuraporttinsa muuttamattomana. Katso Mikan ensifiilikset Facebook-päivityksestä »
Ulkoilu ja retkeily on minulle paras tapa rentoutua ja nollata ajatuksia töistä ja arjesta. Suurimmalle osalle lomista tulee suunniteltua jonkinlainen retkeilyreissu. Lapsuudessa harrastin partiota ja kävin isäni kanssa paljon kalastamassa. Tuolloin yövyimme usein saarissa teltassa tai veneessä. Teini-iän aikoihin kiinnostukseni retkeilyä kohtaan hiipui, kunnes taas palasi iän karttuessa kalastuksen kautta. Suurin osa reissuista tuli suunniteltua Lapissa kalapaikkojen mukaan. Pikkuhiljaa kiinnostus heräsi pidempiä vaelluksia kohtaan ja kalavehkeet jäivät matkasta yhä useammin. Muutaman viimeisen vuoden aikana kalastaminen on jäänyt lähes kokonaan.
Vaelluskengät korvaamaan kumisaappaat
Kenkinä minulla oli aiemmin aina kumisaappaat. Lähelle suuntautuvilla reissuilla saattoi olla ns. retkikengät, joissa oli lenkkarimainen pohja, hieman vartta ja tietysti Gore-Tex-kalvo. Jokunen vuosi sitten suunnittelin ensimmäisten vaelluskenkien ostoa. Kävin sovittelemassa useita kenkiä, tutustuin erilaisiin arvioihin ja muiden mielipiteisiin. Tuolloin ”maalisuoralla” olivat Hanwagin Tatrat, joku malli Meindliltä ja eräät kalvottomat vaelluskengät.
Päädyin lopulta hankkimaan ne kalvottomat vaelluskengät, sillä ne kuivuisivat päivän jälkeen kalvollisia kenkiä nopeammin. Niissä oli myös kosteutta kerääviä toppauksia vähemmän. Olin myös lukenut paljon kenkien vahaamisesta jollain tapaa vettä pitäväksi. Hankinnan jälkeen kävi ilmi, että kenkiä ei saanut vahattua millään tapaa vettä pitäväksi. Jo vajaan tunnin kävelyn jälkeen kosteassa ruohikossa tai mättäikössä sukat olivat märkänä.
Vaikka kengät olivatkin hyvät ja tukevat jalassa, osoittautuivat ne pettymykseksi. Harvoin vaellukset suuntautuvat sellaisille poluille, joissa ei ole riskiä siihen, että kenkien ulkopinta joutuu kosteudelle alttiiksi. Tästä syystä uusien vaelluskenkien hankinta alkoi taas pyöriä mielessä. Ensi kesälle on suunnitteilla vaellus Kevolle ja alkoi jo näyttämään siltä, että tuo reissu tulee tehtyä kumisaappaat jalassa, kunnes sainkin yllättäen Partioaitasta testattavaksi uuden mallin Hanwag Tatroista. Testijakson aikana kenkien oli tarkoitus päästä päivittäisten koiran ulkoilutusreissujen lisäksi viikonloppuretkille. Myöhemmin kesällä kengät pääsevätkin korvaamaan kumisaappaat Kevon reissulle.
Kenkien sovitus ja lestin valinta
Kävin sovittelemassa kenkiä Oulun Partioaitassa. Omaan jalkaan parhaimmaksi osoittautui Wide-lestin malli. Hetken aikaa pyörittelin mustia kenkiä punaisella pohjalla, mutta omaa silmääni miellytti eniten perinteisen väriset kengät, joten valitsin ne ruskeassa kuosissa. Kaupassa kenkiä hypistellessä olin aikalailla vakuuttunut siitä, että tämän jälkeen uusia kenkiä ei tähän tarkoitukseen tarvitse hankkiakaan. Kengät vaikuttivat laadukkailta, hyvin viimeistellyiltä ja siisteiltä kengiltä.
Jalassa kengät tuntuivat yllättävän mukavalta heti alkuun. Kengät istuivat jalkaan todella hyvin ja ne tuntuivat melko kevyiltä kaupassa tepastellessa. Kenkien mukana sain Hanwagin oman mehiläisvahapohjaisen kenkävahan kenkien huoltoa ajatellen. Heti kotiin päästyäni vahasin kengät, jotta saan kengät pian tositoimiin. Kenkien vahaaminen oli yllättävän helppoa. Kenkien sävy muuttui vahatessa asteen tummemmaksi, mutta sen ansiosta kengille oli helppo levittää vahakerros tasaisesti.
Ensimmäiset kilometrit
Ensimmäiset kilometrit kengillä olivat helppoja ja mukavia. Matkaa tuli taitettua suurimmaksi osaksi lumisilla poluilla ja metsäautoteillä, mutta käytin kenkiä myös työmatkoilla. Useamman kilometrin lenkin jälkeen jaloista huomasi, että on tullut käveltyä oudoilla kengillä, mutta suurempia kipuja ei ilmaantunut. Rakoista tai minkäänlaisista hiertymistä ei ollut tietoakaan.
Olen aina käyttänyt vaelluskengissä ja saappaissa kahta sukkaa, ohuempaa lineriä ja päällä paksumpaa vaellussukkaa. Sama tapa näissäkin kengissä on jatkunut, mutta en kuitenkaan usko että yhden sukan käyttö olisi sen enempää aiheuttanut hiertymiä tai rakkoja. Kengät pääsivät korvaamaan käytössä olleet talvikenkäni kokonaan. Yllättäen kovemmilla pakkasillakaan varpaat eivät palelleet näissä vaelluskengissä. Hieman jäi mietityttämään kuinka paljon jalka sitten hikoaa kesällä lämpöisemmillä keleillä.
Uuden mallin uudet ominaisuudet
Kenkiin on vanhemmasta mallista tullut päivityksenä neljänteen nauhalenkkiin lukkiutuvat nauhalenkit, joiden avulla pystyy kontrolloimaan paremmin nauhoituksen kireyttä jalan eri kohdissa. Aiemmin olen saman lukituksen tehnyt nauhoituksen tapaa muuttamalla, eli sinänsä nauhalenkit helpottavat kenkien sitomista ja riisumista. Nauhoitus on muutenkin Tatroissa helpompaa edellisiin kenkiin nähden jalkapöydällä olevien kuulalaakereiden ansioista. Voi olla, että lukkiutuvat nauhalenkit lisäävät hieman kengännauhojen kuormitusta, mutta nauhat kuitenkin vaikuttavat hyvälaatuisilta, joten en usko niiden tuhoavan nauhoja merkittävästi nopeampaa. Lukkiutuvat nauhalenkit ovat kiva ja helppo ominaisuus, mutta ei ne kuitenkaan vaikuttaisi merkittävästi ostopäätökseen. Omissa kengissäni yksi nauhalenkeistä jumiutui kiinni muita tiukemmin, mutta ehkä se aikanaan löystyy.
Pohjan jäykkyys
Pohja vaikuttaa sopivan jäykältä hankalampaan maastoon. Vanhemman mallin Tatroissa pohjan jäykkyys oli luokiteltu B luokkaan ja näissä uudemmissa BC-luokkaan. En tiedä onko luokitustapa muuttunut vai onko uudempi malli aavistuksen edellistä jäykempi. Vanhoja Tatroja minulla ei ollut vertailtavaksi. Vaikka kenkä rullaakin hyvin, ovat ne liian jäykät helpoille poluille. Kevään edetessä metsäteillä ja poluilla oli loskaa ja vettä niin paljon, että siellä ei ulkoilu ollut enää mielekästä. Tästä syystä tein yhden n. 7 km pituisen lenkin normaalilla pyörätiellä ja osa matkasta taittuikin asfalttia pitkin. Jalat olivat tällä lenkillä melko kovilla ja mieleen alkoi painua tuntemukset kävellä jäykillä kengillä pidempi matka kivituhkapolkua tai soratietä pitkin rinkka selässä. Vastaavasti reilu tuplasti pidempi lenkki metsäpoluilla reppu selässä ei rasittanut jalkoja yhtään samalla tapaa.
Vedenpitävän kalvon toimivuus
Kalvon kanssa ei testijakson kanssa ollut minkäänlaista ongelmaa. Kävelin kengillä lumessa, loskassa, märässä metsässä ja vesilätäköissäkin. Jalat pysyivät kuivina niin pitkään, kunnes astuin jään läpi niin syvään lätäkköön, että kenkä hörppäsi varren kautta vettä. Pohjana kengissä on Vibram-pohja, joka pitää kohtalaisesti liukkailla kivillä ja juurilla. Muutosta muihin kenkiin ei merkittävästi näissä kengissä ole. Lumella kengät pitävät myös hyvin, vaikka alkuun sisältä ulos tulessa kengät ovat todella liukkaat. Hetken päästä niiden jäähtyessä pito paranee huomattavasti. Muutaman kerran meinasin kaatua töistä lähtiessä, kun astuin ovesta ulos, vaikkei pihalla ollut edes jäätä, vaan kovaksi tamppautunutta puhdasta lunta.
Aiempiin kenkiin myönteisenä erona on se, että Tatroissa on iltissä hakanen, jolla iltin saa nauhoituksella lukittua paikoilleen. Aiemmissa kengissä ei ole tullut varsinaista hiertymää, mutta hieman aristava kohta jalkapöydän päälle. En ole varma johtuuko se iltin liikkumisesta, mutta näissä Tatroissa vastaavaa ei ole vielä tullut. En ole osannut ajatella aiemmin mistä se aristava kohta on johtunut. Jos taas miettii aiempien kenkieni vahvuuksia, on se niiden kauttaaltaan ympäröivä kivisuoja. Nähtäväksi jää onko Tatrojen vain kärkeen ulottuva kivisuoja riittävä suojaamaan kenkien kylkiä.
Kengät mukana hiihtovaelluksella
Heti testijakson alussa kengät pääsivät mukaan hiihtovaellukselle Syötteelle, vaikkei sinne ollut alun perin tarkoitus ottaa mukaan vaelluskenkiä. Kilometrejä ei siellä kengille juurikaan tullut, mutta muuten saivat olla jalassa leirien läheisyydessä. Reissun jälkeen kengät olivat jalassa lähes päivittäin. Suurin osa kilometreistä tuli taitettua koiran ulkoilutuslenkeillä, mutta olivat ne jalassa niin koiraharrastuksissa kuin osalla työmatkoistakin.
Ainoan pidemmän kenkien käyttöympäristöön sijoittuvan reissun kengät saivat olla jalassa, kun kävin ystäväni kanssa päiväretken Etelä-Suomessa, jossa lumet olivat sulaneet ja ensimmäiset kevään kukatkin heränneet. Olivat kengät toki mukana, kun käytiin juuri ennen vappua Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa Kemiöjärvellä ja Pallasjärvellä, mutta siellä matka taittui suksilla, sillä lunta oli edelleen huomattavia määriä. Meillä oli lumikengätkin mukana, mutta lumi/jäätilanteen vuoksi ne jäivät autoon. Kengillä järven jäälle ei ollut asiaa, sillä vettä oli jäällä lumen alla paikoin jopa 15 senttiä. Tästä syystä ne toimittivat taas leiri- ja matkustuskenkien virkaa.
Huolimatta siitä, että vaelluskenkien käyttö olosuhteiden vuoksi oli melko suppeaa testijakson aikaisilla retkillä, kertyi kilometrejä kengillä reilusti yli toista sataa, joista pisin päivämatka oli n. 15 km. Uskon, että kengät ovat nyt hyvin sisäänajetut, eikä tänä aikana suurempia ongelmia jalkojen kanssa ollut. Ainoita ongelmia kengissäni oli se, että nykyisten vaellushousujen lahkeet sai hädintuskin vedettyä kengän päälle. Vaikka vaellushousuissa on lahkeissa kiinnityslenkki nauhoihin, siitä huolimatta lahje nousi takaa ylös ja hetken päästä kengän takaosasta kengästä sai kaivaa lunta pois, sillä kengän varren reuna takaa laskeutuu melko alas. Tämä saattoi kuitenkin olla enemmän housujeni ongelma.
Plussat ja miinukset:
+ Miellyttävät jalassa ja rullaa hyvin
+ Monta eri lestivaihtoehtoa
+ Mukavan näköiset
+ Vaihdettavat pohjat
+ Helppo nauhoittaa
– Melko raskaat, koossa 12 yhdellä kengällä on painoa hieman reilu kilo
– Kesällä todennäköisesti liian kuumat jalassa
Kaikenkaikkiaan olen todella tyytyväinen kenkiin. Seuraavat reissut ovat suunniteltuna kesäkuun alussa Salamajärven kansallispuistoon ja heinäkuussa Kevolle. Voi olla että välissä tulee käytyä jossakin muuallakin, mutta ainakin nuo tulee käveltyä uusilla Tatroillani.
Mika Huuhtanen
