BLOGI, TUOTETESTIT JA -VINKIT

Housutestissä vertailussa Tierra Ace ja Fjällräven Kaipak

Haimme Facebookissa 365-klubin jäseniä testaajaksi Tierra Ace- ja Fjällräven Kaipak-housuille. Monista innokkaista hakijoista, Taina valikoitui yhdeksi testaajaksemme. Hän testasi housuja n. kuukauden ajan ja tässä on hänen loppuraporttinsa muuttamattomana.
Katso myös Jussi testiraportti »

selfie

Olen 36-vuotias ulkoilmaihminen Keski-Suomesta, joskin jokunen vuosi sitten elämä kuljetti retkeilemään tänne Lohjanjärven rannoille. Oikeastaan kaikki varsinaiset harrastukseni liittyvät luontoon ja ulkoiluun. Vaellusinto on lähtöisin isän kanssa 11-vuotiaana ”kipaistusta” Karhunkierroksesta. Siitä asti olen käynyt vaeltamassa pohjoisessa lähes joka vuosi ensin isän ja myöhemmin ystävien kanssa. Viime vuodet vaelluskaverina on erämaissa ollut Rocky-koira, joka varmaan useimmissa kuvissakin vilahtaa. Muutaman vuoden takaisen erä- ja luonto-opas -koulutuksen myötä innostuin myös talvivaelluksesta toden teolla, ja niistä on tullut talven kohokohtia. Näiden lisäksi päiväretkeilen, hiihdän, juoksen, suunnistan ja harrastan pelastuskoiratoimintaa, joka myös vie metsään yleensä kerrasta kahteen viikossa. Tosin hiihto on jäänyt nyt tänä vuonna todella vähiin, talvi kun ei koskaan ehtinyt tänne etelään. Kesällä viihdyn myös kalalla ja melomassa. Seikkailukasvatuksen opiskelujen myötä olen kokeillut myös kiipeilyä, joka myös kovasti kiinnostaisi, mutta kaikkeen ei vain riitä aika, raha ja aviomiehen huumorintaju.

Ensimmäiset vaellukseni olen tehnyt äidiltä lainatuissa tuulipuvun housuissa, jotka ovat myöhemmin vaihtuneet retkeilyhousuihin. Niissä olen erityisesti tykästynyt stretch-paikkaisiin, niiden tarjoaman paremman istuvuuden ja liikkuvuuden vuoksi. Hiihtovaelluksilla jalassa ovat olleet pääsääntöisesti kuorihousut ja joskus oikein kepeillä keleillä hiihtopuvun housut. Yhdet softshellitkin löytyvät, mutta ne ovat olleet enemmän talvisessa arkikäytössä, päiväretkillä ja koiralenkeillä.

Aukoton testisuunnitelma

Testijakso osui aivan unelma-aikaan, sillä maaliskuun puolessa välissä aioin pakata ahkion ja lähteä opiskelemaan seikkailukasvatusta talvivaelluksen merkeissä Pallaksen ympäristöön. Siellä oli tarkoitus ottaa etenkin nuo Tierran Acet kovaan testiin ja hyvällä kelillä mahdollisesti sujauttaa päälle Fjällrävenin Kaipakit. Muutoin aioin retkeillä pääasiallisesti Keski-Suomessa ja Länsi-Uudellamaalla, päiväretkiä ja päivittäisiä metsälenkkejä koiran kanssa, sekä osallistua pelastuskoiratreeneihin 1-2 kertaa viikossa.

Suunnitelma vaikutti aukottomalle ja odotin testijaksoa innolla. Olin jo valtuuttanut telttakaverini ottamaan minusta vaelluksella hävyttömän määrän kuvia upouudella superkamerakännykällään. Kotona kuvauksesta saisi vastata treenikaverit ja armas aviosiippani. Mikä muka voisi mennä pieleen?

Rakkautta ensikosketuksella

 

Sain ensi kosketuksen housuihin Partioaitan liikkeessä. Ensimmäisenä sovitin Fjällrävenin Kaipakeja. Housumallin curved-muotoilu aiheutti sen, että jouduin pohtimaan tovin kahden eri koon välillä. Isommat housut istuivat paremmin vyötäröltä, mutta reisiin ja takamuksen kohdalle jäi häiritsevän paljon löysää kangasta. Kankaan jäykkyyden vuoksi se tuntui häiritsevältä päällä. Myös lahkeet olivat hieman pidemmät. Pienempi koko istui todella hyvin muuten, mutta tiesin heti, että jos vatsa on hiemankin turvoksissa, voi vyötäröstä tulla ikävän tiukka. Mutta optimistina päätin välttää turvottavia hiilareita, aloittaa kadonneen vyötärön metsästyksen ja otin rohkeasti tuon pienemmän koon. Jäin kyllä miettimään, että omalla kohdallani ns. normaali muotoilu olisi ehkä ollut parempi curvedin sijaan. Housut kuitenkin näyttivät hyvältä päällä ja luumu värinä toi mukavaa vaihtelua ainaisiin mustiin housuihini. Joustopaneelien sijoittelu vähän arvelutti, etenkin vyötärön osalta, mutta vasta pidemmässä käytössä näkisi, kuinka ne toimivat. Odotukset eivät kuitenkaan olleet näiden housujen kohdalla ensimmäisen sovituksen jälkeen kovin suuret.

Tierran Acet jouduinkin hakemaan eri liikkeestä, sillä ensimmäisestä olikin juuri loppunut minulle sopivat. Kun sitten vedin housut toisessa liikkeessä jalkaani, oli se rakkautta ensi sovituksella. Tuntui kuin olisin tullut kotiin. Housut istuivat hyvin ja tuntuivat päällä aivan ihanilta. Missään ei kiristänyt ja joustava kangas lupaili, että tulevilla retkillä saisi huoletta syödä pullan tai parikin. Lahkeet toki olivat näissäkin hieman turhan pitkät, kuten minunlaiseni hobitin kohdalla usein käy. Lahkeissa oli kuitenkin hyvät kiristysnyörit, joiden avulla lahkeen sai käännettyä siistin näköisesti lenkkarin päälle. Nämä jalassa tulisi olemaan nautinto lähteä valloittamaan tuntureita!

Mitä tuli saatua

housut

Kotiin tullessani perehdyin tarkemmin vielä housujen ominaisuuksiin. Kaipakit vaikuttivat odotusten mukaisille, perusretkeilyhousuille. Olen aikaisemminkin tykännyt ko. valmistajan housuissa isoista taskuista ja Kaipakit eivät tuottaneet pettymystä. Normaalien sivutaskujen lisäksi housuissa on reisitaskut. Taskuihin mahtuu huoletta karttaa, kompassia, snackseja, puhelin, avaimet, lemmikkimarsu ja mitä muuta nyt tarvitsisikaan olla käden ulottuvilla. Tätä auttaa se, että taskupussin alakappale on taitokselle sisäänpäin, jolloin se tyhjänä ollessaan näyttää siistille ja sileälle, ja kun sen täyttää, antaa taitos lisätilaa ja tavaramäärä ei paina reittä vasten.

Aceissa etutaskut ovat ihan hyvän kokoiset, mutta reisitasku, joka näissä on reiden päällä, oli hieman pettymys. Toki sinne mahtuu kartta hyvin taiteltuna ja etutaskuihinkin joitain, mutta taskutila on kuitenkin huomattavasti pienempi kuin Kaipakeissa. Lisäksi reisitasku on toteutettu perinteisellä taskupussilla, kuten etutaskutkin, eli päälikankaan vuoksi kaikki taskussa olevat tavarat painuvat reittä vasten, kun kangas kiristyy liikkeessä.

Taskujen lisäksi tutkin muut ominaisuudet ja ompelutyön jäljen. Kaipakien saumat olivat todella siistit ja ompeleista ei törröttänyt irtonaisia langanpäitä sisä- eikä ulkopuolella. Aceista löysin sisäpuolelta muutamia langanpäitä, mutta yleisilme oli niissäkin varsin hyvä. Lupaavaa oli myös se, että pienessä nykimistestissä kummankaan housujen saumoista ei kuulunut ikäviä ratkeamisesta kuuluvia ääniä.

Kaipakeissa edelleen mietin joustopaneelien sijoittelua. Ne oli sijoitettu polvitaipeeseen, sisäreisiin ja vyötärölle. Kuitenkin vyötärönauha oli kiinteä ja joustamaton ja oman kokemukseni mukaan usein joustoa on tarvinnut takareiteen pakaran alle. Taskuissa pistin vielä merkille, että toinen reisitasku oli suljettu vetoketjulle, mikä oli erittäin hyvä. Lahkeen kiristys oli aika jäykkää, sillä kangas on paksuhko ja kiristys tapahtuu soljella kuten useissa muissakin retkeilyhousuissa.

Aceissa ilahdutti lahkeiden hyvä ja helppo kiristys, sekä hyvin lisätilaa antavat sivuvetoketjut ja niiden alla oleva vuorikangas. Aceissa on myös vedenpitävät vahvikkeet takapuolessa, lahkeensuissa ja polvissa, joiden arvelin tulevan tarpeeseen tulevalla hiihtovaelluksella.

Kuinkas sitten kävikään

Testijakson ensimmäinen viikko sujui hienosti ja olin onneni kukkuloilla. Elämä hymyili, linnut lauloivat ja tulevaisuus näytti niin valoisalta. Housut pääsivät heti käyttöön, niin töihin kuin vapaa-ajalle. Kaipakit siis vierailivat työpaikallanikin, vaikka teenkin siistiä sisätyötä. Siisti ulkonäkö ja kuitenkin yllättävän hyvä istuvuus tekivät niistä varsin mukavat toimistohousut ja taskuihin mahtuivat hienosti parikin puhelinta ja työavainnippu. Housut olivat myös päällä koiraa kouluttaessa ja lämpimän sään retkillä.

Acet olivat myös päällä koiralenkeillä, koulutuksissa ja retkillä ja lisäksi ne pääsivät retkeilemään keskisuomalaisiin metsiin ja osoittivat toimivuutensa nastakenkien kanssa. Acet ovat malliltaan sopivan kapeat, jolloin ylimääräinen löysä kangas ei tartu nastakenkiin kävellessä, eivätkä sivut repeydy, kuten eräille löysemmän mallisille housuilleni tapahtui. Lahje on kuitenkin riittävän leveä, jotta se menee myös paksumman kengän päälle, kuten kumisaappaan tai Sorelin. Kiristys on sen verran napakka, ettei se umpihangessakaan noussut lenkkarin päältä pois. Lisäksi pidon saa varmistettua kengännauhoihin kiinnitettävällä lukolla. Lukko on tosin niin pieni ja napakka, että hanskat kädessä tai palelevin käsin sen irrottaminen on haastavaa.

Myös Kaipakeista löytyy tuo nauhakoukku. Se on piilotettu hyvin lahkeen sisään ja on kookkaampi kuin Aceissa ja siksi hivenen helpompi käsitellä.

Acet olivat niin lämpimät, että ne valikoituivat jalkaan aina kun lämpötila tippui nollan alapuolelle, kun taas Kaipakit olivat paikallaan plussakeleillä. Varsinkin Acejen alle mahtui hyvin kerroksia, joten niillä pärjäisi varmasti liikkuessa myös kovemmilla pakkasilla.

Toisella testiviikolla tapahtui se, mitä olin pelännyt eniten koko talven ajan. Sairastuin flunssaan ja jouduin heittämään hyvästit pitkään suunnitellulle ja valmistellulle seikkailukasvatusopintojen talvivaellukselle, johon olisin muutaman päivän päästä lähtenyt. Olin joutunut samasta syystä perumaan jo helmikuisen oman reissuni ja nyt tämänkin peruuntuessa olin murheen murtama.

Heti kun olin toipunut, aloin tekemään varasuunnitelmaa. Suunnittelin lähteväni kuun viimeisellä viikolla testaamaan housuja ja hiihtelemään pohjoiseen Keski-Suomeen tai mikäli siellä ei olisi riittävästi lunta, mahdollisesti Kuusamoon. Maailmankaikkeudella oli kuitenkin selvästi jotain hiihtovaellustani vastaan. Samaan aikaan nimittäin kasvoi koronaan sairastuneiden määrä Suomessakin hälyttävää tahtia ja pian kävi selväksi, ettei maaliskuun lopulla olisi todennäköisesti mitään asiaa ylimääräisille vapaa-ajanmatkoille. Lopullisen pisteen haaveille toi kuun lopussa voimaan tullut Uudenmaan sulku. Niinpä lumilajien kokeilu jäi tuohon yhteen lumiseen lauantaihin. Silloinkin lumitilanne oli Keski-Suomessa niin huono, etten päässyt hiihtämään, saati lumikenkäilemään, puhumattakaan jääkiipeilystä. Ei siis auttanut kuin niellä pettymyksen karvaat kyyneleet ja tyytyä sulan maan retkeilyyn, sillä luntahan täällä etelässä ei ollut juuri näkynyt koko talvena. Tosin pikkuisen piti testata housujen hiihto-ominaisuuksia…

Housujen erilaiset käyttötarkoitukset olivat selvät jo oikeastaan testijakson alusta asti. Molemmat ovat ikään kuin kolmen vuodenajan housuja, Kaipakit toimivat keväästä syksyyn ja Acet taas syksystä kevääseen. Kaipakien kanssa pärjää hyvin myös sisätiloissa, sillä ne eivät ole niin lämpimät ja ovat siten ihanteelliset tilanteisiin, joissa aktiviteetteja on päivän mittaan niin sisällä kuin ulkonakin. Acet taas ovat selkeästi vain ja ainoastaan ulkohousut, niin ulkonäkönsä kuin lämpimyytensä vuoksi. Ne myös tuntuvat päällä hieman raskaammille kuin Kaipakit ja lähempi tarkastelu osoittikin niiden painon ylittävän puoli kiloa, kun taas Kaipakit jäävät noin neljäänsataan grammaan. Molemmat housut pitivät hyvin pienen sateen. Etenkin Kaipakit olivat iloinen yllätys sen suhteen. Pinta on kevyesti vahattu, joten vesi ei imeytynyt niihin helposti ja toisaalta kangas on niin hyvin hengittävä ja ohut, että ne kuivuivat tihkusateen jälkeen välittömästi. Tämä ominaisuus tekee niistä erittäin varteenotettavan vaihtoehdon seuraavalle pidemmälle vaellukselle.

Mitä jäi käteen. Tai jalkaan.

Jakson lopulla totesin käyttäneeni melko tasaisesti molempia housuja, vaikka alkuun epäilin Aceille tulevan huomattavasti enemmän käyttötunteja. Mutta hiihtolajien jäätyä lähes kokeilematta ja kelien ollessa ajoittain melko lämpimät täällä saartorajan takana, nousi Kaipakien käyttötunnit lähes samoihin lukemiin.

Molemmat housut ovat toimineet erittäin hyvin. Käytin housuja suunnitelman mukaan niin päiväretkillä, päivittäisillä lenkeillä koiran kanssa kuin ulkotöissä kotona. Koko talven olin manannut etelän lumettomuutta ja harkinnut jo vakavasti ilmastopakolaiseksi ryhtymistä ja pakenemista pohjoisemmille leveyspiireille. Kun sitten tuli suositus pidättäytyä vapaa-ajanmatkustelusta ja tyytyä lähiretkeilyyn, muistin taas, mihin olin ihastunut tässä paikassa, kun aikoinaan muutin. Täällä maasto ja luonto on hyvin monimuotoista ja kotiovelta voi tehdä erittäin monipuolisia retkiä. Housut ovat päässeet kiipeilemään kallioilla, rämpimään pensaissa ja pusikoissa ja ihastelemaan maisemia jyrkänteiden reunoilta. Lenkit ovat kulkeneet niin vanhoissa suojelluissa metsissä, kuin lehdoissa, avokallioilla ja soillakin, poluilla ja niiden ulkopuolella. Housujen antama liikkuvuus, sateenkestävyys ja repeytymättömyys tuli testattua moneen otteeseen, vaikkei alkuperäinen suunnitelma toteutunutkaan.

Olen ollut molempiin housuihin oikein tyytyväinen. Molemmat hengittävät hyvin, eikä näissä keleissä jalat päässeet hikoilemaan epämiellyttävästi. Tätä edesauttoi Aceissa myös niiden vetoketjuilla suljettavat ”tuuletusaukot” reisissä. Kaipakeihin olisin ehkä kaivannut samaa ominaisuutta, sillä etenkin kesäkäytössä pidemmillä retkillä voi lämpötila joskus nousta ennusteen vastaisesti, jolloin Kaipakit tulevat varmasti olemaan turhan kuumat.

Molemmat housut pitävät jonkin verran tuulta, vaikkei kummassakaan kalvo ole tiivis. Kovemmalla tuulella ilma kuitenkin kulki molempien housujen läpi melkoisesti viilentäen. Tässä kohtaa jäin kovasti kaipaamaan kylmän ja tuulisen tunturin kokemusta, sillä pieni epäilys jäi, että moiselle kelille ei Tierroista olisi kuitenkaan ollut vastusta, joten kuorihousut tulee näiden kanssa kuitenkin pitää mukana talvivaelluksilla. Samalla luulen, että vaikka liikkuvuutensa perusteella Acet olisivat mainiot myös talvipyöräilyyn, kaipaisin siinäkin lajissa itse ehkä vielä lisää tuulenpitävyyttä, jos vauhti yltyisi huimaksi.

Erityisen hyvin housut toimivat kestävyyttä vaativissa maastoissa. Omat retkeni teen mieluiten polkujen ulkopuolella, mikä tarkoittaa usein rämpimistä pusikoiden läpi ja joskus pieniä luisumisia kalliota pitkin laskeutuessa. Välillä on myös ihan pakko päästä kiipeämään kivien päälle tai houkuttelevan paksuoksaisiin puihin. Molemmat housut joutuivat useasti tällaisiin koitoksiin, eikä niissä näy kuukauden käytön jälkeen kulumaa. Molemmissa myös riitti jousto ja liikkuvuus kyseisiin aktiviteetteihin. Tosin Kaipakien vyötärön joustokappaleiden tarkoitus ei siltikään vielä täysin auennut minulle. Eikä muuten löytynyt oma kadonnut vyötärönikään. Etsintä jatkukoon.

Summa summarum

Housuista miellyin enemmän ehkä Aceihin, sillä ne ovat ehdottoman monikäyttöiset useimmissa talvilajeissa, ja niissä en jäänyt kaipaamaan yhtään yksityiskohtaa. Lisäksi ne istuvat hyvin ja tuntuvat ihanille jalassa. Odotankin jo innolla ensi talven seikkailuja niiden kanssa. Kaipakit osoittautuivat paljon mukavammiksi päällä kuin alkuun odotin, mutta silti ne jäivät mieleeni tavallisina ja melko yllätyksettöminä yleisretkeilyhousuina. Käyttämättä nekään eivät kuitenkaan jää, vaan tulevat edelleen toimimaan loistavina yleishousuina töissä ja vapaa-ajalla.

Housujen plussat ja miinukset vielä listattuna:

Tierran Acejen ehdottomat plussat ovat

  • monikäyttöisyys
  • yksityiskohdat (vetoketjut ja koukut lahkeissa, vedenpitävät vahvikkeet)
  • joustavuus
  • vahvikkeet
  • kestävyys
  • istuvuus
  • kapeat lahkeet

Pieni miinus tulee

  • pienistä taskuista, etenkin reidellä

Fjällrävenin Kaipakeissa kiitän erityisesti

  • mukavat väritykset
  • kankaan kulutuksenkestävyys
  • sateenkesto
  • erinomaiset taskut

Mutta miinusta tulee

  • istuvuudesta itselle
  • joustopaneeleiden sijoittelusta
  • tuuletusaukkojen puutteesta
  • vyötärön joustamattomuudesta / säätämättömyydestä

 

Osta verkkokaupasta

tierra ace housut
Tierra Ace Pant W
Fjällräven Kaipak Trousers W

 

Katso myös muut naisten ulkoiluhousut.

KOMMENTIT

Samanlaisia ​​blogeja


+ 66 kirjoitusta kategoriassa " Blogi, Tuotetestit ja -vinkit"