Heidi // Haimme Facebookissa 365 Klubin jäseniä testaajaksi Icebreakerin uudistetun 200 Oasis -malliston vaatteille. Monista innokkaista hakijoista, Heidi valikoitui yhdeksi testaajaksemme. Hän testasi vaatteita lokakuun ajan ja tässä on hänen loppuraporttinsa muuttamattomana.
Tutustu Icebreaker 200 Oasis valikoimaan »
Lue kaikki testiraportit »
Työkyvyn ylläpitäjä napapiiriltä
Olen nelikymppinen yhen miehen vaimo ja kolmen lapsen äiti napapiiriltä. Harrastan montaa lajia liikuntaa, mutta en mitään kilpaa. En pidä treenipäiväkirjaa ja vaikka pitäisin niin se antaisi ymmärtää, että elämässäni on muutakin kuin märät juoksutrikoot. Lajeina mm. lumikenkäilyä, kahvakuulailua, kuntosalia, juoksua, spinningiä, patikointia, kuntonyrkkeilyä ja läskipyöräilyä. Lisäksi kuljen työmatkat jalan tai pyörällä, kun ukko käyttää meän toppahousufarmaria vedoten pidempään työmatkaan. Lapset harrastaa omia lajejaan tavoitteellisesti, joten aikaa menee paljon kuskailuun, kisamatkoihin, talkoisiin, hallien pihoilla odotteluun jne. Kierroslukuja lisää epäsäännöllinen työ, joka on sekä henkisesti, että fyysisesti kuormittavaa. Sen tähden katson tarpeelliseksi pitää kuntoa yllä, jotta jaksan nauttia myös vapaa-ajastani.
Ulkoillessa pidän kamppeitten laatua tärkeänä, koska näillä leveysasteilla ei mikään ärsytä ehkä yhtä paljon kuin palelu. Tähdellisintä on kamppeitten sopivuus keliin, mutta kiva jos näyttävät siedettäviltä tällaisen tavallisen reppahousun päällä. Palelen herkästi, ehkä osin matalan syketason takia vai liekö syy lapsuudessa/teinivuosissa, jolloin muistan palelluttaneeni sormet ja varpaat monesti. Oli syy mikä tahansa niin olen huomannut, että esim. jalat kovilla pakkasilla lämpiminä pitäviä kenkiä ei ole vielä keksitty (jotka on ulkonäöltään sellaiset ettei silmiin satu) eikä kinttaita, joissa ei näpit palellu. Olen jo vuosia pitänyt merinovillaa ainoana oikeana kalsarimateriaalina, mutta kyllä niissäkin on eroja.
No miehän pääsin riemukseni testaamaan Partioaitan valikoimaan kuuluvaa Icebreaker 200 OASIS merinovillakerrastoa. Kerrastohan on valmistettu eettisesti tuotetusta 200g/m2 merinovillasta, joten sopii hyvin minulle ja kaikille, jotka haluaa osaltaan säästää luontoa tulevillekin polville. Sovittiin, jotta saan postitse tuon kerraston, koska tänne avataan oma Partioaitta vasta marraskuussa (onhan kunnollista retkeilijän kauppaa täällä jo tovi kaivattu). Aattelin, jotta kerrasto pääsee mun kanssa testiin ihan tavallisessa elossa ja olossa mun tyyliin. En siis oo vaatimassa mitään ihmeitä vaan toimivuutta tavallisissa napapiirin oloissa.
Postilaatikon kolahdus ja neitsytmatka
Kolmas lokakuuta tipahti lämpömittari meillä napapiirillä pakkaselle, mutta samana päivänä kolahti Partioaitan paketti postilaatikkoon just soppelisti. Avasin paketin ja meän Esteri tuli kans siihen touhuun mukkaan niinku kaikkeen. Tutki paperipussin ihan sisältäkin ettei mittään jääny huomaamatta. Kissa katto vähän hitaasti ku hiplasin oikeen mukavan tuntusta kerrastoa, mutta oli tyytyväinen ku Partioaitta oli hälle laittanu mukaan uuen pahvilaatikon.
Kerrasto on kokoa M ja oikein sopiva tämmöselle 165 senttiselle reppahousulle, joka ei ole erityisen paksu muttei rimpulakaan. Olin lähdössä yöksi töihin ja otin kerraston samantien testiin. Illalla pääsin autokyytillä, mutta aamulla oli neitsytmatkan aika. Edellisaamuna mulla paleli ku en ollu älynny kattoa säätä ja talvi yllätti. Pakkasta oli seiskan aikaan -8 ja puolen vuorokauden yövuorossa kukkuminen tuo aina lisämausteen kylmänsietoon. Tuo -8 on semmonen pakkanen, jotta aito lapin-ihminen laittaa vasta ylimmän napin paijasta kiinni ja jatkaa matkaa. Mie oon kuitenki alkujaan pohjammaalta, joten voin vetasta päälle merinovillakerraston. Sen lisäksi laitoin vain ohuet tuulihousut ja kevyttoppatakin ja hyvin tarkenin paarustaa kottiin nukkumaan. Merinovilla tuntuu lämpimältä ihoa vasten, mutta ei ole kuuma. Tämä kerrasto on tosi pehmiää laatua eikä mua ainakaan kutittanu yhtään.
Seuraavana aamuna oli ihan talven tuntua ilmassa ja lämpömittari just pakkasen puolella. Päätin testata kerraston juoksulenkillä. Juoksuhousujen alle en kalsareita laittanu ku ei vielä ollu niin kylmä, mutta tuon paidan otin testiin ja sen päälle vain tuulitakki. Lenkkipolulle oli tullu keltanen matto ja joka paikka oli kuurassa. Kipasin lenkin ja kottiin tulon jälkeen alko satamaan ensilumi. Paita oli kottiin tullessa ihan märkä, mutta silti päällä lämmin eikä liimautunu kiinni. Ainoa mitä mietin niin urheiluliivit sais olla samaa materiaalia.
Kovaa käyttöä joka tilanteessa
Nyt oon kuukauden verran käyttäny kerrastoa ihan siinä mun tavallisessa arjessa. Työmatkoilla, lenkillä, pihahommissa, metsässä patikoidessa jne. Tuo paita ja ohut takki päällä voi helposti käydä cittariprismassa perjantairuuhkassa ilman, että kassajonoon rynnätessä haisee hielle. Jopa yhdellä junamatkalla oli tuo paita aluspaitana ja eipä haissu hiki perillä kaheksan tunnin jälkeen, vaikka laukkuakin joutui jonkin verran kantamaan. Tää kerrasto on mukavan ohut, mutta kuitenkin lämmin ja lämpimässä ei kuitenkaan tukala. Vanhan kansan sanoin: “Mikä pitää kylmän niin pitää myös lämpimän.” ja sanonta on ihan totta.
Pesun tarve on vähäisempi kuin kerrastoissa, joissa on merinovillan lisäksi jotain muutakin materiaalia. Esimerkiksi työmatkoja menee monta päivää samalla paidalla, koska villa selvästi puhdistaa itse itsensä eikä tunnu/haise/näytä likaiselta. Loistava yhdistelmä kohtuullisessa -15 asteen pakkasessa töistä tullessa oli tuo kerrasto, reisipituinen toppatakki ja ohuet merinovillaiset “oloasuhousut” (yhdistelmästä kuva ohessa). Kerrastoa olen pessy useamman kerran, lähinnä juoksulenkkien jälkeen ja se on säilyttänyt kuosinsa ja ominaisuutensa toistaiseksi ihailtavan hyvin. Mustassa kerrastossa näkyy hiukan ikävästi lemmikkien karvat, joten kuviollinen kuosivaihtoehto voisi olla kiva (Ei kuitenkaan tasaraitaa kiitos.). Meän karvanopat on oikein tykästyneitä kerrastoon ja tulevat mielellään syliin “elttaamaan”, ku mulla on se päällä.
Pakkaslenkkeilyä
Käyn lenkillä ympäri vuoden, mutta en kovilla yli -15 asteen pakkasilla. Aiemmin mainitsin, että toivoisin urheiluliiveihin myös merinovillaa. Rintavarustukseni on lähinnä sporttinen, mutta ilman liivejä en ole kokeillut juosta. No nyt pakkasta olikin jo -10 lenkille lähtiessä ja päätin käyttää luovuutta. Puin tuon Icebreaker kalsaripaidan ensin ja vasta sen päälle urheiluliivit. Paita on niin ohutta materiaalia, että tällainen hullu kokeilu oli mahdollinen (Kuvaa en siitä laita, koska se saattais herkimpiä hirvittää.). Merinovilla ihoa vasten tuntuu todella mukavalta ja erityisesti sitten, kun kamppeet alkaa olla märkiä. Merinovilla lienee ainoa materiaali, joka ei märkänä tunnu pahalta päällä ja tuntuu yhä lämpimältä. Tässä testissä huomasin, että niiden urheiluliivien resorien kohdalla tuo kalsaripaidan materiaali jonkin verran kutitteli. Muutoin systeemi toimi yllättävänkin hyvin.
Yhteenvetoa
+Ohut ja pehmeä materiaali
+Lämmin (myös märkänä)
+Pitää kuosin pesussa
+Eettinen valmistustapa ja ekologinen materiaali
-Kuosivaihtoehtojen puute (hyvällä kuosilla sopisi käyttöön ilman päälypaitaa)
-Korkea hinta
Kaikin puolin hyvä valinta tavalliselle tallaajalle, joka liikkuu ulkona ympäri vuoden satoi tai paistoi. Soveltuu myös kunnon hikiliikkumiseen. Toimivuus kovissa pakkasissa jää vielä arvoitukseksi, mutta -15 pakkasilla tarkenee vielä ilman välikerroksen vaatetusta.
