Säärystin on monelle retkeilijälle tuttu asuste, mutta harva niitä kuitenkin Suomessa käyttää, varsinkaan kesällä. Talvikäytössä säärystin on tavanomainen telemark-hiihtäjillä ja niillä hiihtovaeltajilla, jotka eivät hiihdä huopakumisaappailla. Perusajatus säärystimellä on suojata hiihtokengän ja housunlahkeen välistä aluetta, estämällä lumen pääsyn kengän sisään ja nilkkaan. Jos lumi pääsee iholle, se sulaa ja kastelee sukat sekä kengän. Pakkasella märkä jäätyy ja kylmettää jalat. Säärystimellä on selkeä ja hyvin ymmärrettävä rooli talviretkeilijän suojaajana.
Kiipeilijät käyttävät säärystimiä ja jääraudoilla varustautuneet jäätikkövaeltajat ovat tuttu näky talvisissa seikkailuvalokuvissa ja -videoissa. Kiipeilijöillä säärystimet ovat usein paksua kangasta ja ne suojaavat tehokkaasti housunlahkeita. Vaikka monissa rankempaan käyttöön tarkoitetuissa kuorihousuissa on sisäsyrjät vahvistettuja, on säärystimien käyttö järkevää kokonaissuojauksen kannalta.
Säärystimen kesäkäytöstä puhutaan aika ajoin meilläkin, mutta miksikään trendiksi se ei ole vielä yltänyt. Niin harvakseltaan tunturipoluilla tai retkeilyreiteillä säärystimiä näkee, että voi vain ihmetellä miksei tapa tahdo täällä yleistyä. Kun katsoo ihmisiä Keski-Euroopan vuoripoluilla tai Britannian ulkoilualueilla, niin säärystin on enemmän sääntö kuin poikkeus. Tässä en tietenkään tarkoita lähiretkeilijöitä tai piknikillä piipahtajia, vaan vakavammin asiaa harrastavia.
Englantilaisilla nummilla liikkuvat hill walkerit suojaavat kenkiä ja avonaisia varsia säärystimillä, koska reitit ovat osin mutaisia tai irtonaisen hiekan peittämiä. Kenkään varresta päässyt pieni kivi voi hiertää ikävästi ja nopeasti yllättävä sade voi valua säärtä pitkin kastellen sukan ja jalan. Aurinkoisella ja lämpimällä kelillä ei ole harvinaista nähdä säärystimiä myös shortsien kanssa käytettynä.
Säärisuojalla on pitkä historia
Säärystimiä on käytetty jo vuosisatoja. Materiaalit ja mallit ovat vaihdelleet suuresti käyttötarpeista ja kulttuureista riippuen. Yksinkertaisin suoja on säären ympärille kierrettävä kangasnauha, jollaiset olivat tyypillisiä esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan aikana Brittiarmeijalla ja esimerkiksi australialaisilla sotilailla sekä japanilaisilla vielä toisessa maailmansodassa.
Siviilikäytössä säärystin on alkujaan usein ollut nahkaa, kuten esimerkiksi saamelaisten säpikkäät. Sääriä suojaavien säpikkäiden ja jalassa olevien poronkarvakenkien eli nutukkaiden väli suljettiin kiertämällä langasta kudotut paulat nilkan ympäri.
Saappaan varsi on itseasiassa säärystin, joka on ommeltu kenkäosaan kiinni. Esimerkiksi ratsastajilla saapasvarret olivat ohutta nahkaa, joka riitti säärien suojaamiseen hevosten kanssa toimittaessa. Kun toimet olivat rankempia ja jalat alttiita haavereille, varret tehtiin paksummasta nahkasta. Tästä on hyvänä esimerkkinä vaikka vanhojen suomalaisten metsätyömiesten kippurakärkiset lapikkaat, joissa oli yläreunassa ylös käännettävä lieve.
Matala säärystin eli nilkkain, damaski, on Disneyn piirroshahmon Roope Ankan käyttämä tuttu varuste. Nilkkain on suoja, mutta siitä muodostui jossain vaiheessa muotiasuste, joita tyylikkäät herrat käyttivät arkielämässä. Damaski saattoi olla myös villaa tai huopaa, joilla saatiin talvella kenkiin lisää eristettä suojaamaan jalkoja kylmältä.
Nilkkain oli kovassa käytössä toisen maailmansodan aikaan jokaisella rintamalla. Kenkä oli yleensä matalavartinen, joten sen ja housunlahkeen väli piti tiivistää damaskilla. Vähitellen taistelukenkiin lisättiin varren pituutta ja tuli niin kutsutut maihinnousukengät, joten nilkkainta ei enää tarvittu. Se jäi monilla armeijoilla paraatikäyttöön ja esimerkiksi Suomessa kunniakomppanian varusteisiin kuuluu valkoinen damaski. Säärystin ei ole sotilaskäytöstä hävinnyt, vaan monilla erikoisjoukoilla se on edelleen käytössä.
Järkisyitä kesäkäyttöön
Säärystimien ja nilkkainten käyttöön on Suomessakin hyvät syyt. Kun aamulla lähdetään liikkeelle, suojaa säärystin lahkeita aamukasteiselta heinikolta ja varvikolta. Matalien lapinpurojen yli pääsee kahlaamaan kengät jalassa yli, kunhan säärystimen ja kengän välinen sauma on tiivis. Tästä syystä kannattaa ottaa vaelluskengät säärystinkauppaan mukaan.
Mid-mittaisilla varsilla varustetut vaelluskengät tahtovat kerätä metsästä hiekkaa, pikkukiviä, lehtiä, oksanpätkiä ja kaikkea muuta irtonaista. Kävellessä kantapäät nostavat niitä ilmaan ja ne yllättävän helposti löytävät tiensä varresta sisään. Säärystin suojaa ja vähentää tätä harmia tehokkaasti.
Polkujuoksijat ovat uusi nilkkainten ja säärystimien käyttäjäkunta. Materiaali ei tarvitse olla niin paksua, kuin vaikka kiipeilijällä, sillä rasite on pienempää. Juoksija ei kiertele lätäköitä eikä pehmeitä paikkoja, joten säärystin on järkevä suoja. Samasta syystä osa aktiivipyöräilijöistä suosii nilkkaimia ja säärystimiä.
Säärystin on yleensä irtonainen ja erikseen ostettavissa, mutta kiinnostava toteutus on Fjällrävenin säärystinhousut eli gaiter trousersit. Ne poikkeavat normaaleista katkolahkehousuista siten, että irtolahje voidaan kiristää polvitaipeen alta ja nilkasta säärystimeksi. Kiinnitys mahdollistaa lahkeen laskemisen myös hyväksi nilkkaimeksi. Kannattaa kokeilla.
Säärystin on jalkojen erinomainen suoja. Katso videosta kuinka säärystin puetaan jalkaan.
Teksti ja kuvat: Joppe Ranta
