Amerikan markkinoilla uutta Leatherman Signal -monitoimityökalua mainostetaan survivalistien multitoolina. USA:ssa ja Briteissä uutuutta hehkutetaan erinomaisena bushcraft-välineenä, ja se onkin saanut oikein hyvän vastaanoton alan liikkeissä. Suomessa markkinointi ei ole niin osoittelevaa, vaan Signal on ”suunniteltu erityisesti luonnossa liikkuville”. Kun marraskuun blogissani oli tarkoitus jutella askartelusta, ja siihen oli kaarisahan tekeminenkin suunnitteilla, tuntui uutuustuotteen testaaminen istuvan aiheeseen paremmin kuin hyvin.
Olen käyttänyt paljon erilaisia monitoimityökaluja ja hieman skeptisesti suhtauduin valmistajan bushcraft- ja survival-harrastajia kosiskelevaan markkinointiin. Pohdin, että mitä yksityiskohtia tässä olisi juuri tähän genreen. Kävi kuitenkin niin, että jo pelkät ennakkomainonnan tuotetiedot saivat minut kiinnostumaan Leatherman Signalista – oikeasti.
Vanha suomalainen eränkäyntitapa, ja kirjailija A.E.Järvisen 1930-luvulla lanseeraama idea, missä sahanterää kuljetetaan vyön sisällä maastoon ja siellä tehdään luonnontarvikkeista pokasaha, otettiin lähtötehtäväksi. Onhan asiassa tietenkin se eloonjäämisajatus ja myös bushcraft-harrastajat valmistavat itse sahansa. Siksi se olisi sopivasti Signalille soveltuva tehtävä.
Oksa helposti poikki Signalin omalla sahalla
Ryhdyin tuumasta toimeen. Katselin sopivaa katajaa, koska sellainen olisi vahva ja notkea. Nuorena katajista tehtiin parhaat jousipyssyt. Ei löytynyt hyvää, joten katselin tasapaksua pitkää kuusenoksaa. Sellainen löytyi jo helpommin ja kaivoin Signalista sahanterän esiin. Kameramieheni hihitteli, että on aika epäuskottavaa sahata oksa poikki sahantekoa varten. No joo, mutta pienellä kuuden ja puolen senttimetrin terällä jo ranteen vahvuiset puut ovat haastavia pätkiä, puhumattakaan paksummista. Eli on pokasahalla ihan oikeakin käyttötarkoitus, eivätkä tällaiset puhdetyöt siis aivan turhia askareita ole.
Sahalla siis oksa poikki ja terä takaisin piiloon. Se on lukittu, joten salpa täytyy vapauttaa. Lukittavuus on ihan ehdoton asia, sillä jos kiivaassa sahauksessa terä napsahtaa linkkuu, jäävät sorvet ikävästi väliin. Sitten esiin veitsi ja oksien kimppuun. Vasenkätisenä en voi täysin hyödyntää Signalin puukonterän avausreikää. Saan toki terän esiin oikean käden peukalolla kääntämällä, mutta sitten täytyy vaihtaa työkalu vasempaan. Eli yhden käden avaus toimii, mutta palvelee moitteetta lähinnä oikeakätisiä.
Veitsenterä Signalissa on puoliksi sahalaitainen ja puoliksi suora. Veistäminen ei ihan optimaalisessa kohtaa terää onnistu, mutta narujen ja muiden katkaisussa serrated-osa on terässä melkein välttämätön. Monitoimityökalujen terissä täytyy aina muistaa, että vaikka laite on kuinka hyvä tahansa, on moni yksityiskohta jouduttu tekemään kompromissiksi, jotta se olisi mahdollisimman monikäyttöinen.
Karsin veitsellä oksat pois ja hieman siloittelin pintaa. Kuusen kuoren jätin paikalleen. Painelin oksaa jalkaani vasten, puun luonnostaan kaartuvaan suuntaan. Tässä vaiheessa on jo syytä kokeilla, että oksa kestää taivuttamisen, eikä katkea. Painoin oksan kaarelle, toista päätä maata vasten tukien. Mittasin sahanterällä tarvittavan pituuden ja katkaisin turhan pätkän pois.
Sahasin Signalilla oksan pään muutaman senttimetrin matkalta halki. Tein pienen vaakaloven hahlon reunaan, kaaren ulkopinnalle. Pistin terän hahloon ja taivutin kaarta taas, jotta sain mitattua kohdan sahanterän toiselle päälle. Sahasin oksan kylkeen vinot viillot ja veistin parin senttimetrin matkalta pinnan pois. Vaihdoin työkalusta naskaliterän esiin ja painoin puuhun pienen reiän.
Olin ottanut pari huopakattonaulaa mukaani ja hakkasin Signalin vasarapäällä sahanterän naulalla oksaan kiinni. Katkaisin pihdeillä toisesta huopanaulasta pätkän pois ja tein siitä sahanterän toisen pään sokan. Taivutin oksaa kaarelle, ujutin terän hahloon ja lukitsin sahanterän paikalleen sokkanaulalla.
Saha tuli nopeasti valmiiksi, ja kun olin jättänyt oksaan kymmenen senttimetrin pätkän kädensijaksi, oli se myös kätevä käyttää. Polttopuut katkesivat pätkiksi näppärästi ja Signalin terällä kuorin koivusta palan tuohta sytykkeeksi. Katkaistut puut sai auttavasti halki puukonterällä, kun hamarapuolelle hakkasi kalikalla. Terän mitta sanelee halkaistavan puun paksuuden, mutta nuotion sytyttämistä varten sillä saa tehtyä sopivat puut.
Tuluspuikko työkalun kyljessä
Kun saha on valmis ja puitakin pilkottu, voidaan ryhtyä tulentekoon. Tuohen palasta raaputetaan pinta rikki, jolloin siihen muodostuu kasa ohutta nöyhtää. Signalin kahvassa on keltaiseen muovinpalaan istutettu tuluspuikko. Sen piteleminen turvallisesti kädessä on hieman haastavaa, mutta puukon terällä raapaisemalla siitä saa hyvän kipinän ja tuohenpalan syttymään.
Puikon muovinen kädensija toimii myös vihellyspillinä, jolla hädän hetkellä voi puhallella merkkejä pelastajille. Monitoimityökalun toisessa kahvassa on timanttiteroitin. Se on muotoiltu niin, että sillä voi teroittaa sekä suoran että sahalaitaisen osan veitsestä.
Testini osoitti hyvin, että Leatherman Signal on kohderyhmänsä tuote. Eivät Harrikka-miehet tuluspuikkoa tarvitse, mutta retkeilijälle se voi olla hätätilanteessa tuiki tarpeellinen. Muutenkin työkalun varustelu on varsin kattava outdoor-käyttöön. Ne mitä tässä projektissa jäi käyttämättä on purkinavaaja ja ristipäämeisseli. Yhdistetyistä ominaisuuksista käyttämättä jäi vasaran mutteriavaimet. Ne valitettavasti ovat amerikkalaiseen tapaan tuumamitoituksella, mutta toiseen sopivat irtonaiset ruuvivääntimen päät. Vasarassa oleva ripustuskoukku toimii myös kruunukorkin avaajana. Sitä kyllä käytin, kun tekemäni nuotio oli hiilloksella ja paistamani makkarat vaativat jotain juotavaa seurakseen.
Leatherman Signal on suuri ja vankka työkalu. Koukusta sitä voi roikottaa vaikka repun viilekkeessä ja klipsusta sen saa taskun reunaan. Tuotteen mukana tulee kankainen kotelo, jossa on kaksi pientä taskua. Toiseen voi laittaa pienen taskulampun ja toiseen vaikka sytykkeitä pikkuisessa tuubissa. Tyylitietoinen bushcrafteri hankkii Signaliinsa lisävarusteena nahkaisen kotelon.
Teksti ja kuvat: Joppe Ranta