Kerrospukeutuminen on jännä termi. Se on varmaankin lähtöisin retkeilypiireistä, mutta on nykyään täysin yleiskieltä ja hyvin laajalti tunnettu. Mediassa annetaan kerrospukeutumisohjeita tasaisin välein. Ihmisiä muistutetaan kerroksittain pukeutumisesta, kun kesä vaihtuu syksyksi, kun talvipäiväksi kaupunkiin ennustetaan pakkasta, kun huomataan, että päiväkodin lapset ulkoilevat myös talvella, kun kannustetaan työmatkapyöräilyyn lumisilla keleillä, ynnä muuta, ynnä muuta.
On hyvä, että kansalaisia muistutetaan miten pukeutua, jos itse ei sitä ymmärrä. Eikä kaikki ymmärräkään. Tarvitaan valistusta ja muistuttelua, mutta usein huomaa valistajankin unohtaneen kerrospukeutumisen tärkeimmän asian – kerroksien muuntelun.
Kerrospukeutumisessa puemme yllemme vaatteita useita kerroksia, jotta vaatekappaleiden huokosiin ja vaatekerrosten väliin jää ilmaa. Ilma on eristäjä ja sitä täytyy saada kerättyä ihon ja uloimman kerroksen väliin. Mikään vaate ei itsessään lämmitä, vaan eristävän ilman sitominen on lämpimänä pysymisen alkutila.
Toinen tärkeä tekijä lämpimyydessä on kosteuden poisto. Kehosta haihtuva kosteus on saatava iholta uloimpiin vaatekerroksiin ja lopulta haihtumaan ulos. Kerroksiin jäävä kosteus syrjäyttää ilman ja eristävyys katoaa. Tällöin tulee kylmäntunne ja keho viilenee.
Näiden kahden asian yhdistäminen sopivassa suhteessa on oikeastaan se kerrospukeutumisen ydin. Kerrospukeutuminen ei siis tarkoita sitä, että laitetaan pakkasella paljon ohuita kerroksia päällekkäin ja otetaan ne taas sisälle päästyä pois. Silloin on ihan sama, vaikka laitettaisiin alusvaatteiden päälle yksi paksu turkki tai untuvatakki. Eristävän kerroksen kokonaispaksuus pysyy täsmälleen vakiona.
Kerrospukeutumisessa kerroksien täytyy ”elää”. Kun lähdetään kylmässä kelissä liikkeelle, niin ensimmäisten hikoilumerkkien ilmaantuessa avataan ylänappia ja raotetaan kainalovetoketjuja. Kehosta haihtuvan kosteuden on päästävä pois kerroksista. Kun kuljetaan lisää ja tulee kuuma, otetaan yksi välikerroksista pois. Kun taas pysähdyttäessä viileä hiipii iholle, laitetaan välikerros takaisin. Tarvittaessa puetaan kaiken ylle vielä taukotakki.
Välivaatteella on väliä
Kerrospukeutumisessa on äärimmäisen tärkeätä, että kerrokset toimivat oikein. Jos talvella laitetaan ihoa vasten puuvillapaita, niin se sitoo kaiken iholta haihtuvan kosteuden ja seuraavat kerrokset ovat aivan turhia. Keho kylmenee, koska kosteus ei poistu, vaan syrjäyttää kaiken eristykseen tarvittavan ilman.
Alusasulla on suuri merkitys kosteuden siirrossa. Materiaalin valinta riippuu suorituksen rasittavuudesta ja vallitsevan ilman viileydestä. Reippaassa hikoilua tuottavassa liikunnassa ei alimmaiseksi kannata laittaa paksua villa-asua tai välttämättä edes ohutta merinovillaa. Tekninen keinokuitualusvaate siirtää tehokkaammin kosteuden seuraavaan kerrokseen ja eristävän ilman kannattaa olla vasta toisena kerroksena.
Merinovilla ja Power Stretch -keinokuitu.
Keinokuituinen powerstrech-materiaali siirtää kosteutta, mutta sen pörröinen kuitu sitoo samalla ilmaa, joten joissain tapauksissa se riittää yksinään ajamaan ensimmäisen ja toisen kerroksen virkaa. Keinokuidun huono puoli on siihen helposti pesiytyvä hajuhaitta. Muutaman päivän ahkeran käytön jälkeen vaate on hyvin epämiellyttävä. Hajuongelmaa on hankala poistaa, sillä tuote olisi pestävä kuumemmassa, kun pesuohje suosittelee. Joskus sanotaan, että hajuhaitta lähtee myös kovalla pakkasella vaatetta tuulettamalla. Kannattaa kokeilla.
Merinovilla on se tämän hetken hittimateriaali ja erinomaistahan se on. Valitettavasti sen elinkaari on aika lyhyt, koska se luonnonkuituna katkeilee ja kuluu herkästi. Tämän kun hyväksyy, on merinovaate oikein pätevä osana kerrospukeutumista. Joissain villaisissa alus- ja välivaatteissa on lisätty hieman keinokuitua sekaan, millä tehostetaan kosteuden siirtymistä ja kulutuskestävyyttä. Keinokuidulla ei kuitenkaan pelkästään päästä villan arvoihin, joten joku kohtuullinen kompromissi näiden toimivuudessa ja kestävyydessä sekä hinnassa on jokaisen valittava itse.
Välivaatteen ei aina tarvitse olla täysin eri tuote, vaan se voi olla myös toinen aluspaita. Välikerroksiakaan ei ole missään määritelty vain yhteen, vaan jälleen kelin ja tarpeen mukaan käytetään sitä mitä sattuu kaapissa olemaan, ja niin monta kerrosta kun tarvitaan. Kerrokset voivat myös olla erilaiset yläkeholla ja jaloissa. Monesti jaloissa pärjää yksillä pitkillä alushousuilla siellä, missä yläruumis vaatii jo kahta paitaa. Samaa metodia voi tarvittaessa noudattaa käsivarsissa, jolloin sopivasti asetellut kerrokset rajoittavat liikkuvuutta mahdollisimman vähän. Hyvä vaihtoehto tähän on käyttää villaliiviä välikerroksessa tai untuvaliiviä ulkokerroksessa.
Jos alus- ja välikerrokset valitaan toimiviksi kehosta ulospäin, on päällimmäisen eli ulkokerroksen tärkein ominaisuus estää ulkoapäin tulevan kelin vaikutus käyttäjään. Tämä tarkoittaa sitä, että sade ja kostea myrsky estetään käyttämällä vedenpitävää ulkotakkia ja -housuja. Tuuleen riittää usein kalvotonkin vaate, kunhan huppu, hihansuut ja helma ovat tiiviit, eikä viima pääse näiden kautta viilentämään kehoa. Kun suojaus ulkoilmaan on kunnossa, huolehditaan päällyskerroksen riittävästä hengittävyydestä. Tässä on syytä muistaa, etteivät kalvovaatteet hengitä läheskään samaan tapaan kun kalvottomat. Yhtä tärkeä on tiedostaa, etteivät perinteiset sadetakit hengitä lainkaan.
Armeijan erinomaiset vaatteet
Sotilaiden erilaisia asukokonaisuuksia.
Tein muutama vuosi sitten jutun Puolustusvoimien käyttämistä vaatteista ja varusteista Retki-lehteen, jolloin pääsin kokeilemaan taistelijan vaatetusta. Poikani suorittaessa asepalvelusta, minua rupesi kiinnostamaan varusmiehille annettava pukeutumiskoulutus. Kuittasin täydelliset varusteet, rynnäkkökivääriä lukuunottamatta, varusvarastolta ja aloitin testikäytön. Hyvin pian kävi selväksi, että Puolustusvoimilla on tavalliselle varusmiehelle varattuna erinomaiset vaatteet, mutta niiden käyttökoulutus ontui pahasti.
Paneuduin ihan tavallisiin joukko-osastoihin etelässä, enkä tarkoituksella huomioinut pohjoisen varuskuntia tai erikoisjoukkoja, joilla on erikseen vallitseviin tehtäviin ja olosuhteisiin soveltuvia erityisvarusteita ja -vaatteita sekä näihin tarvittava koulutus. Varusmiehillä on jokaisessa tuvassa todella hyvä opas: ”Vaatevarustus M05 käyttöohjeita”. Se esittelee vaatteet, se paneutuu kerrospukeutumiseen kerros kerrokselta, selittää mitä tarvitaan toimintakyvyn säilyttämiseen kylmässä ja helteellä ja antaa ihan seikkaperäisen kerrospukeutumistaulukon erilaisiin olosuhteisiin. Lisäksi vihkonen käy esimerkein läpi missä tilanteissa vaatteita vähennetään ja missä lisätään.
Tuuletus toimii.
Haastattelin varusmiehiä, miehistöä ja aliupseereita sekä kantahenkilökuntaa. Seurasin pukeutumista ja vaatteiden käyttöä kasarmiolosuhteissa ja sotaharjoituksissa. Aika nopeasti tein kaksi havaintoa: eri olosuhteisiin soveltuvaa pukeutumista ei kouluteta juuri lainkaan ja sotilaallisuus ajaa käytännöllisen pukeutumisen ohitse. Molemmissa tapauksissa sotilas on vaarassa sairastua ja menettää taistelukykynsä.
Kun varusmiesjohtajaa ei ole koulutettu pukeutumaan, ei hän osaa opettaa alaisiaan, eikä armeijassa ole muutenkaan varattu riittävästi aikaa näiden asioiden läpikäymiseen. Kukaanhan ei vapaa-ajallaan lue tuvan kansiosta löytyvää erinomaista ohjetta, eikä valitettavasti nykyajan kaupunkilaisnuorilla ole käytännön kokemusta kunnollisesta kelien mukaisesta pukeutumisesta.
Kiinnitin huomiota esimerkiksi siihen, että joukko marssii pihalla syys- tai talvikelissä ja sinkoilee johtajien ohjeiden mukaisesti. Kun sen jälkeen mennään syömään, ei maastotakkia saa ottaa pois, eikä edes poolopaidan kauluksen vetoketjua avata, koska sotilaallinen ilme kärsii. Jokainen ymmärtää, ettei pihalla keholle juostu hiki pääse kunnolla poistumaan. Kun hiestä märkä sotilas kirmaa aterian jälkeen taas pakkasessa, on vilustumismahdollisuudet erittäin otolliset.
Armeijan vaatteet testissä.
Samaa soveltavaa vaatteiden lisäämistä ja poistamista on toteutettava myös maastossa. Tästä oli taistelijoille hyvät kirjalliset ohjeet, mutta käytännön toteuttaminen ontui. Tämä sama asia on täysin siirrettävissä siviilimaailmaan. Sotaväellä kerrospukeutumisen hallitseminen voi olla elämän ja kuoleman kysymys, mutta tavallisen kansalaisen oikea pukeutuminen kaupunkioloissa ja luonnossa, on lähinnä vain mukavuusasia.
Reilu vuosi jutun ilmestymisen jälkeen sain Pääesikunnasta puhelun. Korkeassa asemassa oleva upseeri soitti ja kertoi lukeneensa jutun. Hän oli jäämässä eläkkeelle, mutta halusi ennen sitä vielä soittaa ja kiittää jutusta. Olin kuulemma tehnyt täysin oikeat johtopäätökset ja juttuni jälkeen kritisoimiani asioita oli ryhdytty parantamaan. Voitte uskoa, että tällaiselle tavalliselle retkeilytoimittajalle sellainen palaute oli upea asia.
Kerrospukeutumista läpi vuoden
Kaksi aluspaitaakin voi pukea kerroksittain.
Kerrospukeutuminen ei rajoitu vain pakkaskeleille, vaan samaa ajatusmaailmaa täytyy soveltaa myös kesällä. Kerroksia on vain vähemmän ja materiaalit erilaisia. Puolustusvoimien oppaassakin puuvillainen T-paita voi olla käytössä läpi vuoden, mutta sen paikka kerroksissa vaihtelee. Tämä oli yksi mielenkiintoinen asia, missä armeijan haastatteluissani lähes kaikki vastaajat olivat hyvin epävarmoja. Talvella T-paita ja lyhyet alushousut voivat olla välikerroksessa, mutta alimmaisena vain kesäisin. Aivan selkeätä, kun asiaa hetken miettii.
Itse olen käyttänyt menestyksekkäästi kesäretkillä verkkoaluspaitaa puuvillapaidan alla. Tällöin ihon ja paidan välille jäi iso ilmava välikerros, eikä hiestä märkä puuvilla liimaudu ihoon. Oikein kuumalla kelillä käytetään vain puuvillatyyppisiä vaatteita. Kangas toki kastuu hiestä, mutta haihtuessaan kosteus myös viilentää ihoa, joten kokonaisuus on mukavampi. Lierihattu vähentää auringon porottamisesta johtuvia ongelmia ja vähentää kehon kuivumista. No, tämän kesän perusteella tropiikkivaatetusta ei Suomessa retkeilijöiden täydy vielä hankkia.
Olen itse käyttänyt myös erilaisia muita yhdistelmiä, esimerkiksi powerstrech-tyylinen poolopaita alusvaatteena ja villakankainen kauluspaita päällä. Tarvittaessa voin poolokauluksen vetoketjulla säädellä kosteudenpoistoa kaula-aukon kautta, mutta kylmän yllättäessä pitää sitä täysin kiinni, mitä taas kauluspaidan kauluksella ei voi tehdä. Saman asian voi tehdä kypärähupulla eli balaclavalla tai ihan tavallisella kaulaliinalla. Pikkulapsena käytimme kauluria.
Viileätä ääripäätä kokemuksissani edustaa Ruotsin Lappeasuandossa järjestetyn kurssin alle 40 asteen pakkaskelit, missä monen eri kerroksen päällä käytin vielä paksua lämpövuorellista parkatakkia lähiaskareita tehdessä, mutta moottorikelkalla liikuttaessa uloimpana oli vain 3-kerros-Gore-Tex –takki. Ajoviima oli kova ja ajaminen hikistä puuhaa, joten se yhdistelmä toimi parhaiten. Pysähtymisiä varten oli käsillä heti paksu taukotakki.
Katso videosta, miten kehon ääreiskohdat kerrospuetaan.
Teksti ja kuvat: Joppe Ranta
