Syksy on tulilla yöpymisen aikaa ja mikäs muu kuin avotulimajoite siihen parhaiten soveltuu. Nimitys on hieman kankea, mutta hyvin kuvaava, sillä juurikin nuotion ääreen laitettua asumusta sillä tarkoitetaan. Meidän rikas tulilla yöpymisen kulttuuri on viime vuosina hiipunut, sillä teltat ovat korvanneet kevyet laavukankaat. Osin avotulimajoitteiden käyttöä on vähentänyt retkeilijöiden oppiminen noudattamaan tulentekokieltoa, jos siihen ei ole maanomistajan lupaa.
Mielenkiintoista on myös oman eränkäyntikulttuurin vaipuminen unholaan, samalla kun ulkomailta kopioidaan uusia juttuja. Tarpit eli purjerenkailla varustetut kangaspressut ovat viime vuosina tulleet suosituiksi myös täällä, ja niistä käännellään kaikenmoisia katoksia ja majoitteita. Se on ihan kannatettavaa touhua, mutta usein tarppimajoitteen pystyttäminen on aika monimutkaista. Hieman huvittavaa on, että joitain tarppeja on alettu jo kutsua laavukankaiksi, vaikka ihan oikeitakin laavukankaita on olemassa. Ja sellaisella majoittuu huomattavasti nopeammin ja näppärämmin, kuin tarpilla.
Oli se oma maja sitten tarpista käännelty, virallisesta laavukankaasta rakennettu tai käytetty sellaisia perinnemajoitteita, kuten loue tai erätoveri, niin samanlaiset majoittumisen ohjeet koskevat niitä kaikkia. Tärkein muistisääntö on, että avotulimajoite on ”outaan” tarkoitettu, eli metsäiseen maastoon. Avotunturissa laavu ei ole kovinkaan käytännöllinen.
Metsän suojaan
Metsässä majoitteelle katsotaan sopivan suojainen paikka. Puiden olisi estettävä isommat tuulet, mutta asumuksen eteen on hyvä jättää reilusti tilaa, jotta siinä mahtuu kulkemaan ja pitämään nuotiota, mikäli siihen tulentekoon siis on lupa. Monet avotulimajoitteet voi pystyttää usealla eri tavalla, joten hankalastakin paikasta löytyy yleensä käyttökelpoinen asentopaikka.
Vastoin yleistä käsitystä, laavua ei tarvitse pystyttää aukealle paikalle pystykeppien varaan. Kätevä tapa on sitoa se puihin tai virittää kahden puun väliin vaakasuuntaan riuku, mitä käyttää majoitteen harjalla. Partioaitalle tehdyssä FinnRover M-28 – laavussa on takaseinässä läpiviennit, joista voi laittaa myös pitkittäiset riut tukemaan rakennetta. Pystykeppejä ei tässä pystytyksessä tarvita lainkaan.
Riukujen katkaisemiseen tarvitaan tietenkin maanomistajan lupa, samoin kuin Erätoverin rakentamiseen vaadittavaan isoon kolmijalkaan. Tarppimajoitteen voi rakentaa vaikka vaellussauvan varaan, joten sille ei välttämättä tarvita riukuja lainkaan. Henkilökohtainen suosikkini on loue, joka pystytetään yhden kepin varaan tai ripustetaan puuhun. Jos louteen rakentaa nuoren notkean koivun eteen, voi sen taittaa takaa tukipuuksi. Puun jännitys pitää huipun korkealla, mutta maakiilat kannattaa laittaa todella tukevasti maahan, ettei loue ampaise taivaisiin.
Majoitteen paikkaa katsottaessa on tietenkin huomioitava maa ja sen aluskasvillisuuden määrä ja kosteus. Mitä kuivemman ja avonaisemman löytää, niin raivaaminen ja suojaaminen on helpompaa. Tästä syystä kannattaa vilkaista puiden alle, sillä siellä on monin paikoin parempi alusta, kuin rehevillä aukeilla. Vaikka monissa maissa puiden alle majoittumista vältetään, on se meillä ollut aina hyväksi havaittu tapa. Sammalmätäs voi olla mukavan pehmeä, mutta myös märkäkin. Majapaikan valinnassa täytyy tehdä valintoja ja kokemuksen karttuessa silmä harjaantuu hyvän paikan nopeaan löytymiseen.
Suojaudu alta tulevalta kosteudelta ja kylmältä
Kun laavulla tai muulla avotulimajoitteella on hyvä paikka ja sen on saanut pystyyn, ryhdytään majoittumaan. Vanhan kaavan mukaan nyt kerätään pohjalle paksu kasa havuja, mutta niidenkään kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, joten havuvuoteelle tarvitaan maanomistajan lupa.
Pressu tai maavaate levitetään pohjalle, oli sen alla havuja tai ei. Sen päälle levitetään makuualusta. Usein tulilla nukuttaessa käytetään kahta alustaa, joista ilma-alusta on alimmaisena ja perinteinen solumuovi sen päällä. Tämä tietenkin lisää eristävyyttä, mutta suojaa myös keinokuituista ilma-alustaa, rikkoontumiselta. Nuotiosta lentävät kipinät tekevät nopeasti pienen reijän alustaan, joka sen seurauksena tyhjenee.
Perinneretkeilijä käyttää makauksina porontaljoja, mutta sellaisten raahaaminen pitkiä matkoja on aika työlästä. Taljat ovat todella eristäviä, eivätkä vaurioidu kipinöistä. Sen sijaan makuupussit ovat nykypäivänä lähes poikkeuksetta keinokuitua ja siten alttiita kipinöille. Nuotiolla kannattaa pussi suojata takilla tai vastaavalla. Jos käyttöä on paljon, niin bivypussin tai vastaavan hankkimista on järkevä miettiä.
Avotulen ja nukkujien väliin laitetaan paksu parru kynnyspuuksi. Se estää nukkujaa valumasta liekkeihin ja tulen leviämistä asumukseen. Tämä rakenne tietenkin vain, jos löytää sellaisen puun kaatuneena tai jos sellaisen ottamiseen on maanomistajan lupa.
Laavussa nukutaan yleensä pää tai jalat nuotioon päin eli pitkittäin. Tästä on kahdenlaista käytäntöä, eikä kumpikaan ole oikein tai väärin. Itse olen tottunut nukkumaan jalat nuotioon päin. Louteessa nukkuma-asento on erilainen, sillä siinä nukutaan tuleen nähden sivuttain eli kylkipaisteella. Varsinkin talvella tästä on selkeä etu, sillä pitkittäin nukuttaessa toinen pää jää aina viileämmäksi kuin toinen.
Nuotio on tulilla nukkumisessa välttämätön, mutta jos makuupussi on keliin sopiva, niin nykyaikana tuli palaa risukeittimessä. Sitä voi käyttää ilman maanomistajan lupaa, sillä hyvin pohjastaan suojattu risukeitin lasketaan retkikeittimeksi. Lepattavat liekit tekevät risukeittimestä yhtä tunnelmallien avotulimajoitteen kanssa kuin nuotiokin on.
Laavun ja louteen edessä poltellaan nykyisin tavallista nuotiota, mutta aikoinaan suosittiin rakovalkeata. Siinä kaksi honkaparrua palaa hiljaisella liekillä. Hyvästä puusta taiten tehty rakovalkea palaa illasta aamuun. Toinen klassikkonuotio on kantotuli. Siinä vanhan kaadetun puun kanto revitään maasta, puhdistetaan ja poltetaan. Kantoihin on usein kertynyt tervaa, joten kantotuli palaa iloisesti ja kirkkaalla liekillä.
Itikka-aikaan avotulimajoitteeseen voi ripustaa rankisen eli hyttysverkon, jolloin saadaan nukkua rauhassa. Sateisessa kelissä laavukangas saattaa vähän laskea saumasta vettä läpi tai kosteus nousta maasta katon sisäpinnalle. Isomman sateen katos pitää kyllä ja nukkumista voi jatkaa hyvin mielin. Monesti laavua ei saa kiristettyä niin hyvin, etteikö sade kertyisi katolle. Tällöin kannattaa sisälle laittaa vaikka keppi nostamaan kattoa hieman seiniä korkeammalle.
Ken ei ole louteessa nukkunut, ei tajua, miten hyvin se suojaa sateelta. Pystytyskulmaa voi laskea alemmaksi, jolloin katettua tilaa tulee enemmän. Nuotiosavun kanssa loue on näppärämpi, koska pystyn rakenteen ansiosta sinne ei savu kerry, kuten joskus tapahtuu matalamman ja kulmikkaamman laavun kanssa.
Avotulimajoitteessa yöpyjä on telttailijaa enemmän yhteydessä luontoon. Avonaisesta seinästä voi katsella tähtitaivaalle ja räiskyvän nuotion ylitse ympäröivä metsä näyttää uskomattoman kauniilta.
Katso laavuvideo tästä linkistä
teksti ja kuvat: Joppe Ranta
