Haimme Facebookissa testaajaa Hanwagin uusille Tatra II -vaelluskengille, ja saimmekin runsaasti innokkaita hakijoita. Liisa Kemppainen Helsingistä testasi kenkiä reilun kuukauden ajan ja tässä on hänen loppuraporttinsa muuttamattomana. Katso Liisan ensifiilikset Facebook-päivityksestä »
Olen omistanut retkeilykengät niin kauan kuin muistan. Ensimmäiset retkeni tein seitsenvuotiaana partiossa, jolloin jalassa oli isosiskolta perityt popot. Kun teini-ikäisenä sain ensimmäiset minulle uutena ostetut vaelluskengät, olivat ne Meindlit. Sittemmin minua on palvellut useampi Meindl-pari.
Rakkaiden lajien kirjo on laaja: sulan maan aikaan kiipeilen, melon ja pyöräilen, talvella retkiluistelen ja hiihdän. Retkeilen ympäri vuoden. Käytän vaelluskenkiä lähes viikoittain, talvella usein myös kaupunkikäytössä.
Vaadin vaelluskengiltä paljon. Niiden tulee tukea ja suojata jalkoja mitä ikinä teenkin ja kestää vuosia kovaa käyttöä. Siksi panostan kenkien hoitoon: puhdistan, kyllästän ja vahaan ne säännöllisesti. Vaelluskengät, kuten muutkin varusteet, ovat hyvät silloin, kun niitä ei tarvitse sen kummemmin miettiä, vaan voi keskittyä siihen mitä on tekemässä.
Tatrojen valinta ja käyttöönotto
Meindlit ovat siis olleet luottokenkäni vuosia, enkä ole miettinyt niille haastajaa ennen kuin Partioaitta haki testaajia Hanwagin Kroatiassa valmistetuille Tatra II -kengille. Miksipä ei?
Vaikka kotiin lähtevä kenkämalli oli jo ennalta tiedossa, vietin Partioaitan Yrjönkadun myymälässä kaksi tuntia. Vaelluskengät kannattaa valita huolella. Normaali vai leveämpi lesti? Mikä koko? Yrjönkadun ystävälliset myyjät kiikuttivat kokeiltavakseni useita kenkäpareja, joista lopulta päädyin Tatra II Wide Lady GTX-malliin, yhtä kokoa isompina kuin nykyiset Meindlini. Tuplasukkienkin kera kenkiin jäi tilaa heilutella varpaita, kantapää pysyi paikallaan, kengän sai kiristettyä istumaan jalkaan tarpeeksi tiukaksi.
Tatrojen luvataan rullaavan hyvin, ja sen ne totisesti tekevät. Jo ensiaskeleet tuntuivat kevyiltä, kengät veivät mennessään. Myyjä kertoi, että rullaavuus on kengänpohjan sekä varren muotoilun ansiota. Kiinnitin huomiota myös siihen, että kengät oli helppo kiristää hyvin. Niissä kun on ylävuoristokenkien tyyliin mahdollisuus lukita kengännauhat jalkapöydän yläosasta, eli jalkapöydän ja varren kireyttä voi säätää erikseen.
Sovittelurupeaman päätteeksi molemmissa keskisormissani ja pikkurilleissäni oli rakkulat – niin hartaasti olin kenkiä sovitellut ja nauhoja kiristänyt. Kotona vahasin kengät Hanwagin vahalla. Pehmeä mehiläisvaha patinoi nupukkinahan kauniisti.
Tatrat tositoimissa
Aloitin kuukauden testin ajamalla kenkiä sisään: marssin ne jalassa kauppaan, kävelin loskaisen kaupungin kaduilla ja lähdin happihyppelyille lähimaastoon. Totesin pian, ettei mistään puristanut, hiertänyt tai painanut.
Koska kengät istuivat jalkaan moitteetta, pääsivät ne pian tositoimiin. Käytin niitä lähestymiskenkinä jääkiipeilyreissulla Nuuksiossa, sidoin niihin retkiluistimet ja viiletin pitkin Suomenlahden rannikkoa sekä otin ne kakkoskengiksi pääsiäisen jääkiipeilyreissulle Posion Korouoman rotkolaaksoon.
Varsinainen kenkien koetus oli Kymenlaaksoon tekemäni kevätretki, jossa patikoin reilut 15 kilometriä ensin Valkmusan kansallispuiston pitkospuilla, soilla ja metsäpoluilla ja sitten kymenlaaksolaista maaseutua halkovalla maantiellä. Selässäni oli rinkka täytettynä ruoanlaitto- ja majoituskamoilla sekä muutaman päivän muonilla ja juomilla. Puolisulan suon ylitystä varten laitoin Tatrojen kavereiksi lumikengät.
Kokemuksia kengistä
Gore-Tex -kalvo toimii, kengät pitävät kiitettävän hyvin vettä. Varpaat pysyivät kuivina, vaikka Valkmusan soilla vesi ylsi paikoitellen jalkapöydän tasolle. Lopuksi kengät kyllä hörppäsivät kunnolla suovettä, mutta syy oli yksin uhkarohkean patikoijan.
Pidän siitä, että lukittuvien nauhalenkkien ansiosta kengän kireyttä voi säätää tarkasti kulloisenkin tarpeen mukaan. Kengät eivät myöskään löystyneet käytön aikana; esimerkiksi retkiluistellessa minun ei tarvinnut kiristää nauhoja luistelun aikana uudelleen.
Nauhalenkit kuitenkin jumittuvat aika usein, jolloin ne pitää ‘loksauttaa’ auki jalkapöydän päällä risteäviä nauhoja nostamalla. Lukittuvien nauhalenkkien rakenne vaikuttaa myös heppoiselta – toivottavasti ne kestävät ahkeraa käyttöä rikkoutumatta
Vaelluskenkien pohjat tuppaavat olemaan liukkaat esimerkiksi märällä kalliolla, pakkautuneella lumella tai jäällä. Valitettavasti Tatrat eivät tee tähän poikkeusta. Tatrojen pohjat eivät ole erityisen liukkaat, muttei niissä ole tavanomaista parempaakaan pitoa, mitä olisin toivonut. Talveksi kannattaa hankkia liukuesteet.
Arvostan Tatroissa sitä, että ne on valmistettu Euroopassa, ja että niiden pohjat voi vaihtaa. Vaelluskenkien pohjat murenevat vuosien saatossa, varsinkin jos ne kuivahtavat vähäisen käytön takia. Uudelleenpohjaaminen on ympäristöteko.
Vaikka kenkien työnjälki vaikuttaa laadukkaalta, pohjallisia joudun moittimaan. Toisen pohjallisen pitkä sivu kun alkoi irvistää jo muutaman käyttökerran jälkeen. Lisäksi jäin hieman kaipaamaan Meindleistäni tuttua koko kengän kiertävää kivisuojaa, josta on hyötyä esimerkiksi louhikossa käveltäessä.
Plussat
+ Myös leveälestinen versio
+ Rullaa hyvin
+ Helppo kiristää hyvin
+ Tukevat olematta kuitenkaan raskaat
+ Tehty Euroopassa ja uudelleenpohjattavat
Miinukset
– Lukittuvat nauhalenkit jumittuvat toisinaan ja tuntuvat heppoisilta
– Pohjien pito voisi olla parempi esim. märällä kalliolla ja lumella
– Toinen pohjallinen alkoi irvistää reunasta muutaman käyttökerran jälkeen
– Kivisuoja vain kärjessä
Tatra on Hanwagin suosituin kenkämalli, enkä ihmettele. Tatrat palvelivat hyvin kaikessa mitä niillä tein. Jäykkä pohja ja tukeva varsi tekevät niistä hyvän parin vaelluskenkiin kiinnitettäville retkiluistimille ja lumikengille. Ne ovat mainiot toki myös perinteiseen patikointiin, oli kantamuksena sitten päiväreppu tai rinkka.
Hyvin rullaavia retkiä!
Liisa Kemppainen
Retkiäni voi seurata Instagramissa @liisahilma
