Eihän siinä ole edes pihtejä, pohdin ihan ensimmäiseksi. Ajattelin, ettei ruostumattomasta teräksestä valmistettu rannerengas nyt ainakaan outdoor-ihmisille kovin välttämätön ole. Ei retkillä tai vaelluksilla liiaksi ole ristipääruuveja, kuusiokoloja, 10 millimetrin muttereita tai mitään muutakaan. Sim-korttiakaan tuskin tarvitsee iPhonesta poistaa maastossa. Kruunukorkillista juomaakaan ei viitsi metsään kantaa, mieluummin vaikka tölkkejä.
Hypistelin ja hypistelin laitetta käsissäni, mutten keksinyt mitään järkevää tai luonnollista käyttötarkoitusta.
Tread taisi pelastaa mökkireissumme
En ehtinyt keksiä mitään järkevää testiympäristöä Leatherman Treadille, kun tuli lähtö anopin mökille perjantai-illan viettoon. Vaimoni oli jostain keksinyt, että hiiligrillit ovat nyt muotia ja sellainen piti viedä tuliaisiksi. Ilman sen kummempia grillilaatikko kyytiin ja suunta maalle, Leatherman ranteessa.
Kun tuli iltaruuan aika, kaivettiin tuliaisgrilli esiin. Tread ranteesta ja pahvilaatikon teipit katkaisuterällä auki. Eihän se nyt yllätys ollut, mutta eipä ollut tullut mieleen, että osinahan se kahden kympin grilli laatikossa oli. Kokoamishommiin vaan, mutta kenelläkään ei ollut mitään työkaluja. Ei ensimmäistäkään.
Silloin joutui Leatherman Tread tulikokeeseen. Ohjeet esille ja pussillinen ruuveja sekä muttereita pöydälle. Metallikuvun sisäpinnalle kuuluu kolme ritilänpidikettä. Ne kiinnitetään 10 millimetrin mutterilla ruuveihin. Sormin pitämällä ruuvikannasta ja Treadilla vääntämällä mutterista, saa osat tukevasti paikalleen.
Sitten mustat jalkojen holkit Treadin ristipäällä oikeille paikoilleen. Lukuvirhe tai surkeat ohjeet, mutta jalat piti purkaa ja vaihtaa niiden paikkaa. Alaosan pyörien pultit onnistui kiinnittää Treadin lenkkiavaimella. Hiilialustan pieneen mutteriin ei ollut tarkalleen oikeankokoista lenkkiä, mutta tuumaisella varovasti kiristäen sekin asettui paikalleen.
Lopuksi ilmaritilä paikalleen ristipäällä ja kahvat lenkkiavaimella, niin hiiligrilli oli käyttövalmis. Hieman jo huvitti tuotteen monikäyttöisyys, kun korkkasin juomat rannerenkaan lukkoon kätketyllä avaajalla ja leikkasin possunfileepakkauksen muovit auki Treadin leikkurilla. Grillipihtejä niissä ei sentään ollut.
Työkalu sai ansaitut kehut
Hiili hehkui ja porsas kypsyi hiljalleen. Kääntelin maisseja ja hymyilin itsekseni kuunnellessani appiukon puhelua. Tuomaamme grilliä kyllä kehuttiin Mikkelin sukulaiselle, mutta varsinaisen ylistyspuheen sai osakseen Leatherman Tread.
”Niin, kaikki työkalut yhdessä rannekkeessa”, hän kuvaili tuotetta. ”Yhteensä 25 erilaista osaa ja koko grilli kasattu vain sillä.” Tuntui joku sisäistäneen Treadin aika nopeasti. Ja minä sain sen kaipaamani testiympäristön ihan suunnittelematta.
Illasta tuli täydellinen, kun jälkikasvu halusi viedä uuden grillin läheiselle uimarannalle. Mökin ainoan polkupyörän satula vaan oli ikävästi liian alhaalla. Treadin kuusiokoloavaimella ruosteinen ruuvi löystyi ja satulaa saatiin hilattua ylemmäksi. Treadissa on happipullon avain, mutta ei ilmapumppua, joten kumi lutussa poikani syöksyi matkaan grilli tarakalla.
Arkipäivän askareisiin
Olin aivan hämmennyksissäni, kun työkalurannekkeelle oli aivan yllättäen löytynyt työnsarkaa ihan tavallisesta arkielämästä. Toisaalta eniten käyttöä perinteiselle monitoimityökalulle minulla on aina ollut juuri arkiaskareissa, eikä reissuilla, vaikka kuljetankin aina Leathermania matkalaukussa matkoilla ja repussa tai vyöllä retkillä.
En voinut olla naurahtamatta kun tuli puhetta ruotsalaisesta huonekaluliikkeestä, josta täytyisi hakea mökille yksikertainen hylly. Leatherman Treadilla saisi sellaisenkin koottua. Mietin jo, että tässähän olisi naisillekin sopivan hyödyllinen koru. Nyt Treadin pituus oli minun ranteeseeni juuri sopiva, mutta ruuvit avaamalla yhden palan saisi pois, ja ranneke lyhenisi hoikempaankin ranteeseen. Saisivat itse hyllynsä kasattua.
Löytyihän Treadista myös rasvan tuoksua ja äijäenergiaa
Leatherman Tread on ulkonäöltään kuin pätkä telaketjua. Se on hyvin tyylikäs, miehinen koru. Ammattimainen rasvanäppi tunnistaa tietenkin kaikki työkalut, mutta asiaan vihkiytymättömät voivat luntata rannekkeen taakse stanssatusta tiedoista, mikä on tuumainen ja mikä metrijärjestelmän työkalu.
Vankka kymmenestä palasta ja lukkolaitteesta kootun rannerenkaan jokaisessa osassa on kaksi tai kolme työkalua. Leikkuukoukun ja pullonavaajan lisäksi varusteluun kuuluu muutama eri kokoinen taltta- ja ristipääruuvimeisseli sekä kuusiokoloavain. Niistä ja lenkkiavaimien valikoimasta löytyy sekä tuumaisia että metrisiä.
Yhteensä 29 työkaluun kuuluu myös leikkuri, happisäiliön avain, lasinrikkoja ja Sim-korttityökalu. Kiinnostavin keksintö on rannerenkaan lukitus, sillä pienellä kuulalla varmistettu lukko on sama, kuin pienessä hylsysarjassa. Eli Treadia voi tarvittaessa käyttää hylsyjen vääntimenä.
Eikös hylsysarjassa ole yleensä räikkä mukana, saattaa joku kysyä. Juu, mutta jos täytyy pitää toiselta puolelta kiinni. Silloin tarvitaan toista väännintä ja Tread on työkalu paikallaan.
Mietin, että korjaisiko kukaan moottoripyörää oikeasti Leatherman Treadilla. Polkupyörää oli jo laiteltu, mutta prätkä on ärjy peli. Grillin ja IKEA-hyllyn kasaus ei nyt niin äijätouhua ollut. Silloin välähti. Onhan minulla omakohtaisiakin kokemuksia moottoripyöristä.
Maaliskuussa olin enduroa harrastavien kavereitteni mukana Päijänteen ympäriajossa. Ajelimme porukalla huoltoautoa ja tankkailimme kisaan osallistuneiden kahden kaverin moottoripyöriä sekä korjailimme ilmenneitä vikoja. Sattui niin, että toisella oli syvässä spoorissa kivi iskenyt jarruvaijerin irti. Sen olisi reitillä saanut mutteria löysäämällä takaisin, mutta 10 millimetrin lenkkiä ei ollut mukana. Hän linkutti huoltopisteeseen pelkällä etujarrulla.
Toisella erikoiskokeella ajovalo teki tenän ja kuski ajeli hämärässä huoltoon lähes sokkona. Ristipää olisi pelastanut tästä pulmasta, sillä vain lampun liitin oli irronnut. Kate saatiin ruuvimeisselillä huollossa auki ja lampun töpseli kiinni.
Täytyykin ehdottaa, jos veteraanit ensi vuonna lähtevät Päijännettä kiertämään, että laittavat Leatherman Treadit ranteeseen. Silloin me muut pääsemme helpolla, kun ei tarvitse kun bensiiniä lisätä.
Teksti ja kuvat: Joppe Ranta
