Suomalainen peltinen paistinpannu on yksi parhaimpia välineitä nuotioruokien tekemiseen. Sen puisella varrella ylettyy nuotioon, ilman rystysten palamista. Pannulla valmistuu niin suolainen liharuoka, paistetut kalat, tofu kuin letut jälkiruuaksi.
Paistettaessa peltipannulta saa ruoka-aineet parhaiten irti ja käännettyä teräksisellä paistinlastalla. Ja kun ruoka on valmis ja syöty, käy pannunputsaus parhaiten teräslastalla.
Pannulle nimittäin kaadetaan vajaan desilitran verran vettä, annetaan sen lämmetä ja samalla raaputetaan lika lastanpäällä irti. Lopuksi vesi kaadetaan pois, pannu kuivataan paperilla ja hierotaan sen pintaan öljyä.
Iso ongelma peltipannun käyttäjälle on sopivien paistinlastojen löytäminen. Puisia saa helposti, vaikka itse vuolisi, mutta ne eivät ole tähän parhaita mahdollisia. Muovisia ovat kaupat pullollaan, mutta jos ne eivät nuotiolla vahingossa sula, niin ainakaan niillä ei peltipannun pintaa raaputa puhtaaksi.
Teräksisiä löytää kyllä tavarataloista, mutta niissäkin kahva on hyvin lyhyt. Aika usein nuotiokäytössä se kuitenkin saisi olla vähän pitempi. Tarjonta vain on olematonta.
Olenkin useiden porukoiden kanssa askarrellut kaupan teräslastaan oman kädensijan. Siinä on ollut sopivasti ohjelmaa nuotiopiiriin ja puukahvainen teräslasta tulee heti hyötykäyttöön.
Taidonnäyteitä erilaisista kahvoista.
Nuotioruokaa.
Helposti valmista, kun on sopivat työkalut
Olen hankkinut muovikahvaisia teräslastoja autotarvikkeita myyvästä liikkeestä, jossa ne maksavat alle 3 euroa kappale. Kun lastan laittaa alaspäin ruuvipenkkiin voi muovikahvan lyödä helposti taltalla palasiksi. Jäljelle jää leveä lasta, jonka kapeassa tyvessä on kaksi reikää valmiina.
Kahvamateriaalin voi ottaa metsästä tai hankkia puutavaraliikkeestä samanlaista pyörää puuta, kuin mitä peltisen paistinpannun vartenakin käytetään. Sopiva mitta kahvalle on 25 – 35 senttimetriä.
Puu kannattaa ensin veistää muotoonsa. Tyvipää, mihin lasta kiinnitetään, on syytä veistellä suipommaksi. Perä tietenkin pyöristetään, ja jos haluaa hienostella kahvaan sormille syvennyksiä, on sekin tehtävä tässä vaiheessa.
Kun luonnonpuusta askartelee kahvaa, on makuasia jättääkö kuoret paikalleen vai siistiikö pinnan sileäksi. Tähän tietenkin vaikuttaa se, onko kahva käytössä vain kerran, vai tehdäänkö siitä lopullinen ja jatkossa paistinpannun mukaan pakattava esine.
Puukko on kahvan tekemiseen hyvä työkalu. Siistimiseen kannattaa varata pieni pala hiomapaperia. Kun kädensija on valmis, sahataan sen kärkeen noin kolmen senttimerin matkalle hahlo. Lastanpäällä mitaten merkitään reikien paikat puuhun ja porataan pienet reiät. Jos haluaa viimeistellymmän lopputuloksen, voi ruuvinkannoille porata vielä upotukset puuhun.
Paistinlastan pään voi kiinnittää myös pienillä nauloilla, mutta ne saattavat myös halkaista puun helposti. Jos ei ole ruuveja ja poraa, voi terän kiinnittää myös rautalangalla. Konstit on monet, kunhan lopputulos vain on tukeva.
Puupintaisen paistilastan kahva kannattaa öljytä tai vahata. Silloin se kestää siistinä pitkään, eikä ime kosteutta eikä likaa. Paistinpannun kanssa samanhenkinen lasta on tyylikäs sekä käytännöllinen, ja kulkevat sopuisasti samassa kangaspussissa molemmat.
Kahvaan porataan reiät ruuveille.
Ruuvit kiristetään paikallaeen.
Oksanpätkä on kiinnitetty lastaan rautalangalla.
Pyöreäpuinen kahva toimii ja on tyylikäs pari paistinpannulle.
Teksti ja kuvat: Joppe Ranta
