Olen erilaisten risukeittimien kanssa touhunnut aika lailla, mutta tekevällekin sattuu. Julkaisin nimittäin viime vuonna sosiaalisessa mediassa parikin kertaa keitinkuvan, joissa molemmissa oli virhe.
Ei ne nyt niin suuren suuria olleet, mutta noloja kyllä. Sillä aika nopeasti niistä kuvista joku virheet noteerasi ja kirjoitti kommentin, kuten facebook-maailmassa on tapana. Tuossa ne kuvat ovat, mutta missä ovat virheet?
Virhekuva 1
Virhekuva 2
Vaikka risukeittimet tuntuvat yksinkertaisilta laitteilta, on niissäkin omat niksinsä ja kikkansa. Oivaltamalla ja opettelemalla pääsee käytössä parhaaseen tulokseen. Ei tosin riitä, että oppii yhden mallin läpikotaisin, sillä jo toisessa keittimessä saattaa olla jotain aivan erilaista. Manuaalin lukeminen ja osien huolellinen tutkiminen keittiön pöydän ääressä, ennen tulen raapaisemista kannattaa varmasti.
Puukaasulla lisää tehoa
Wild Woodgas Campstove on tehdastekoinen kevyt risukeitin. Laite menee pieneen kuljetustilaan ja kangaspussiin, mutta kääntämällä neljä irto-osaa paikalleen, on se erittäin tehokas retkikeitin.
Kun teräksinen sokkeliosa asetetaan tukevasti maahan, on ilmareikien tultava alareunaan. Alaosan päälle asetetaan runko-osa, jonka sisäosan pienet reiät täytyy vastaavasti olla yläreunassa. Halkaisijaltaan muita pienempi arinakuppi pudotetaan ylhäältä edellisten lieriöiden sisälle.
Lopuksi yläosan kattilantuet käännetään varovasti ulos, puristamalla niitä kevyesti. Ohutta teräslankaa olevat kattilatuet yhdistetään vielä kolmisuuntaisella lisäpalalla. Ja lopuksi koko yläosa asetellaan edellisten kerrosten päälle.
Risukeittimien idea on poltella luonnosta kerättävää hukkapuuta, käpyjä tai muuta vastaavaa, mutta aika moni kuljettaa mukanaan syttypuut ensimmäiseen pesälliseen. Arinakupin pohjalle kannattaa laittaa pientä tikkua ja veistellä sekaan kiehisiä. Itse sytytän usein risukeittimen tuohenpalaan käärityllä pumpulitupolla.
Kun tuli syttyy, saa se tarvitsemaansa ilmaa pohjan rakojen kautta. Siksi umpipohjainen purkki, jossa palaa tuli, ei ole risukeitin. Kun tarkastellaan Wild Woodgas Campstoven keskiosaa, on siinä kahden seinämän rakenne, jonka välissä kulkee ilma. Sen ja yläosan pienten reikien ansiosta palaminen on hyvin tehokasta.
Tähän malliin syötetään polttopuut ylhäältä. Kattila nostetaan tukien päälle ja odotellaan. Jos puuta tarvitsee lisätä, nostetaan kattila hetkeksi pois. Yksinkertaista ja erittäin tehokasta.
Risukeittäjä tarvitsee kattilat keittimensä käyttämiseksi. Ne täytyy valita oman käyttötarpeen mukaan. Käytännöllistä olisi, jos keitin sopisi kattiloiden sisään. Täydellisen sovituksen saa esimerkiksi yhdistämällä Wild Woodgas Campstoven Kelly Kettlen kattilasarjaan.
Wild Woodgas Campstove -retkikeitin pakattuna.
Wild Woodgas Campstove -risukeittimen osat purettuna.
Keskiosan asennus pohjan päälle.
Wild Woodgas Campstoven arinakupin asennus.
Wild Woodgas Campstoven kattilatuet.
Wild Woodgas Campstoven kattilatuet.
Sytykkeet odottamassa käyttöä.
Wild Woodgas Campstove -risukeitin sytytetty turvallisesti.
Liekit tulevat rei’istä.
Osta Wild Woodgas Campstove -risukeitin verkkokaupasta »
Irlantilainen vedenkeitin
Kelly Kettle on meikäläisen maitohinkin näköinen keitinkannu, jossa on keskellä reikä. Kellyssa on vaipparakenteinen vesitila, jonka ytimessä on savupiippu. Varsinainen polttopesä on kuljetusasennossaan käännettynä rungon sisällä.
Kun Kelly Kettle laitetaan käyttökuntoon, aloitetaan alaosasta. Se asetetaan tukevalle alustalle ja sinne tehdään pienet tulet. Kannuosaan kaadetaan vesi ja nostetaan se alaosan päälle. Vettä ei kannata laittaa piripintaan, sillä se lämmetessään voi kiehahtaa reunuksen yli. Korkki on vain kuljetusta varten, eikä sitä saa pitää keittämisen aikana kiinni, koska tällöin säiliöön muodostuu painetta.
Savupiippuefektin tehokkuuden näkee heti, kun yläosan nostaa polttopesän päälle. Piippu oikein humisee vedon ansiosta ja kyljen ilmareiästä imetään liekin sekaan korvausilmaa. Loput polttopuut syötetään Kelly Kettleen yläkautta.
Laite on vedenkeittämisen ohella monipuolinen, sillä keittimen nokkaan voi laittaa kattilan porisemaan erillisen adapterin avulla. Alaosaan on saatavissa erillistä Hobo-osaa, jolloin Kellyä voi käyttää ilman vesivaippaa tavallisena risukeittimenä.
Kaikki, kattiloita ja syttypuita myöten, voi pakata keittimen savupiipun sisälle kuljetuksen ajaksi. Kun Kelly Kettlen vielä kuljettaa kangaspussissaan, ei reppukaan nokeennu. Vesitilaan ei talvella kannata jättää vettä, ettei se pääse jäätymään.
Kelly Kettle -retkikeittimen läpirakenne.
Kelly Kettle -keittimen sytytys.
Kelly Kettle -risukeitin sytytetty turvallisesti.
Kelly Kettleen syötetään polttopuut piipun kautta.
Erillinen tuki kattilalle.
Kelly Kettlen hobo-osa.
Kelly Kettle -risukeitin käytössä ja palamassa.
Kelly Kettle -keittimen kaikki osat.
Löysitkö virheet?
Mitkä olivatkaan ne kuviini pujahtaneet virheet?
Virhekuva 1. Woodgas Stovessa sokkelikappale oli väärinpäin, sillä ilmareikien kuuluu olla alareunassa. Palaahan se noinkin, mutta ei lainkaan niin tehokkaasti kuin on tarkoitettu.
Virhekuva 2. Kellya sen sijaan polteltiin korkki kiinni, mikä on turvallisen käyttötavan vastainen. Pieniä asioita, mutta huomion arvoisia, ja turvallisen käytön kannalta oleellisia. Yhtälailla huolellisen käyttäjän listalla on syytä olla polttopaikan valinta. Mielellään kivellä, hiekalla tai muulla palamattomalla pinnalla.
Nykylainsäädäntö hyväksyy risukeittimet keittimiksi, jos niistä kipinöinti ja tulen leviämisvaara on eliminoitu. Moni käyttäjä varusteleekin keittimensä keittiötarvikeliikkeen teräslautasella, vanhalla Trangian paistinpannulla tai palasella sammutuspeitettä.
Risukeitin on hyvin ympäristöystävällinen retkeilyväline ja risuretkeily kaikin puolin muutenkin miellyttävä retkeilymuoto. Onhan elävää tulta aina todella mukava tuijotella.
Teksti ja kuvat: Joppe Ranta
P.S. Risukeittimille on oma ryhmä facebookissa: https://www.facebook.com/groups/risukeittimet/
RisuRalli on risuretkeilijöiden kokoontumistapahtuma, joka on seuraavan kerran Suomen Luontokeskus Haltiassa 7. Helmikuuta. Lisätiedot: www.risuralli.fi
