Päätimme kaverin kanssa tehdä ruskaretken Paistuntureille 28.9. -3.10. Yöjuna vei meidät Kolariin, josta ajoimme Norjan kautta Karigasniemelle ja siitä vielä vajaan puolen tunnin ajo Akukoskelle, jonne jätimme auton parkkiin. Koska ilta oli jo alkanut hämärtämään kävelimme sateen saattamana vain muutaman kilometrin Akujoen varrelle ensimmäiseksi yöksi.
Lounastauko Paistuntureilla.
Toisena päivänä seurailimme Akujokea ja söimme lounasta yhdessä kauneimmista paikoista, jossa olen lounasta syönyt. Lounaan jälkeen lähdimme seuraamaan Luovdejohkaa. Maasto oli helppokulkuista ja seuraili jokea. Palsasuon lähestyessä maasto alkoi muuttua aika soistuvaksi, mutta löysimme mukavan kuivan yöpymispaikan, josta oli vielä upeat näkymät Áhkovárrille ja Luodevárrille. Soistuvan maan vuoksi emme päässeet aivan joen viereen leiriytymään, jolloin kaverini hankkima 10 litran juomapussi osoittautui loistavaksi ostokseksi. Joella tarvitsi käydä vain kerran, ja raikasta tunturipurovettä riitti koko illaksi ja vielä termareihin aamua varten.
Reissun yllättäjä, Sea to Summit 10 litran juomapussi.
Kolmantena aamuna aurinko viimein tervehti meitä pienen lumipyryn jälkeen ja lähdimme kohti Paistuntureiden tunturirykelmää tavoitteena löytää hyvä telttapaikka kahdeksi yöksi. Pari karttaan merkittyä puroa olivatkin kuivana, joten lounastauko hieman venähti, mutta taskusta löytyi BareBar-patukoita niin nälkä ei päässyt yllättämään. Lounaan jälkeen lähdimme etsimään sopivaa ylityspaikkaa Culloveaijohkalta. Hetken jouduimme kävelemään joen vartta, mutta löysimme todella hyvän ylityspaikan ja ylityksen jälkeen lähdimme seuraamaan Sitnogoveájaa ja löysimme todella upean leiripaikan niityltä tunturien sylistä. Joki solisi aivan vieressä ja näimme upean auringonlaskun. Illan pimentyessä alkoi todellinen näytös luonnon kauneudesta. Saimme seurata kolme ja puoli tuntia upeita revontulia suoraan
telttapaikkamme yläpuolella! Vaikka olen ennenkin nähnyt revontulia, en ole ennen nähnyt näin mahtavaa revontulinäytöstä!
Upea leiripaikka kahden yön ajan tunturien ympäröimänä.
Aurinko laskee tunturin taakse.
Neljäntenä aamuna pakkanen kipristeli naamaa ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Jätimme suurimman osan tavaroista ja toisen rinkan telttaan. Pakkasimme toiseen rinkkaan evästä, vettä ja taukotakit. Matka suuntasi kohti Rássoaivia. Seurailimme jokea maaston hiljalleen noustessa ja kokoajan eteemme aukeni todella kaunista tunturimaisemaa. Kun lähdimme nousemaan kohti tunturin huippua niin pikkuhiljaa eteemme aukeni myös Norjan upeat lumihuiput. Lounastauolla tunturilla kääntyilimme kokoajan, ja katsoimme Suomen kumpuilevaa tunturimaisemaa ja Norjan terävämpiä lumihuippuja. Jälleen yksi mieleenpainuva lounastauko. Paluumatka teltalle sujui leppoisasti rupatellen ja tunturimaisemia ihaillen.
Päiväretki kohti Rássoaivia.
Näkymät Norjan lumihuipuille.
Viidentenä aamuna suuntasimme jo kohti lähemmäs autoa ja sivistystä. Neljän päivän vaellus rinkka selässä alkoi hieman jo tuntumaan jaloissa, mutta reissua varten hankkimani Smartwoolin merinovaellussukat osoittautuvat loistavaksi ostokseksi. Ei hankaumia ja jalat tuntuivat kokoajan kuivalta vaikka kengät olivatkin hieman kosteat. Ylitimme joen taas samasta kohdasta ja lounastauon jälkeen lähdimme nousemaan melko jyrkästi Rihtácopman ja Doaresgáldocohkkan välistä. Sade ropisi leppoisasti huppuun ja pienen etsinnän jälkeen löysimme mukavan leiripaikan kahden joen välistä. Aamulla oli hyvin aikainen herätys, jotta ehdimme Rovaniemelle yöjunaan.
Tunturimaisemaa Kevon luonnonpuiston suuntaan.
Kun kömmin ulos teltasta viiden aikaan aamulla en voinut uskoa silmiäni. Upea tähtitaivas tervehti minua ja auringon kajo kurkisti jo tunturien takaa. Aamutoimien jälkeen päätimme kivuta vielä leiripaikan vieressä olevalle kukkulalle. Kun pääsimme kukkulan huipulle molemmat vain huokaisivat ihastuksesta. Koko Tenojoki oli usvan peitossa ja aurinko valaisi jälleen Norjan lumihuippuja. Samalla toisessa suunnassa aukesi upea Suomen tunturimaisema. Pohdimme lähes jo täysin vakavissamme että jäämme vielä yhdeksi päiväksi katselemaan vain kyseistä maisemaa. Mutta valitettavasti arki jo kolkutti ovella ja lähdimme laskeutumaan kohti tietä. Molemmilla iso hymy huulilla! Paistunturit ovat yksi kauneimmista paikoista, johon olen vaellusreissuja tehnyt. Suosittelen lämpimästi!
Pikainen huiputus vielä ennen paluuta autolle palkittiin upealla näkymällä usvan peittämälle Tenojoelle ja Norjan lumihuipuille.
Kirjoittaja on Piia Outlet-myymälästämme.
