“Missä kuljin kerran, siellä kulkenen taas uudelleen”
Retkeilykauden alkaminen näkyy kaupalla hyvin konkreettisesti, kun teltta- ja ruokahyllyjä saadaan täydentää päivittäin. Heinäkuussa vaelluksensa tekevillä on ensimmäisenä jo hinku täydentää ja uusia varusteitaan. Meneillään olevien alennusmyyntienkin hyödyntäminen varuste- ja vaatehankinnoissa houkuttaa suurta joukkoa Partioaitan asiakkaita.
Itselläni on vuoden vaellussuunnitelmat alkaneet vasta lukittua paikoilleen syksyä varten. Tuossa alkukeväästä alkoi nousta mieleen, josko viime vuoden Sarekin reissun jälkeen hakisi aidon erämaan tunnelmaa kotimaasta.
Pohtiessani vaihtoehtoja muistui mieleeni reissu noin vuodelta 1995 tai ´96, jolloin olin isomman ryhmän mukana Muotkatuntureilla. Ryhmän koon, ja ehkäpä kuluneiden vuosienkin vuoksi muistikuvat tuolta reissulta ovat hyvin hataria, mutta Muotkasta sanotaan usein, että siinä on suomalainen aito erämaa parhaimmillaan.
Muotkan suunnitelma sai painavan argumentin reilu viikko sitten kaupalla asiakkaan kanssa rupatellessa. Sain loistavan vinkin reitin suhteen ja asiaa tutkittuani itsekseni on innostus Muotkaa kohtaan vain lisääntynyt. Paljas tunturiylänkö on jylhää ja siellä saa kokea tilan ja etäisyyksien tuntua, joka on itselleni sitä maukkainta mannaa vaellusharrastuksessa. Kiitokset siis asiakkaalle vinkeistä jos satut juttua lukemaan!
Ehkäpä yksikseni pitkästä aikaa?
Yksi ajatus on tehdä tuleva syysvaellus yksin soolona. Edellisestä täysin yksin tehdystä pitkästä vaelluksesta on jo aikaa. Edellistalvena tuli käytyä yön yli –reissuja mm. Kolin ympäristössä omin nokkineni, mutta sooloreissut ovat 90- luvun lopun jälkeen jääneet vähiin. Aina on ollut yksi hyvä kaveri matkakumppaniksi tarjolla.
Yksin vaeltaminen on taas yksi hyvä tekosyy tarkistaa varusteet ja repun paino. Teltta olisi hyvä päivittää ja olen pari vuotta salaa kuolannut mm. Hillebergin Soulon perään. Toisaalta Fjällrävenin Abisko Liten keveys ja varmuus ovat ihastuttaneet jo parillakin reissulla.
Perspektiiviä varustevalintoihin historiasta
Aikanaan eivät varustevalinnat kuitenkaan näytelleet suurtakaan roolia, kuten tästä kuvasta voi päätellä. Allekirjoittaneen vaellusmuotia vuodelta 1996, UKK:n kansallispuisto ja Sokostin valloitus.
Kumisaappaita kokeilin vaellusjalkineina viimeistä kertaa Kebnekaisella vuonna 2003 yhden 30km:n etapin verran jäätiköltä laskeutuessani. Särky oli Nikkaluoktassa unohtumaton elämys, mutta tuolloin vuonna ´96 lantsarit olivat urheiluteipin kanssa mitä mainioin jalkinemalli, eikä täyspuuvillainen maastopuku kaivannut alleen teknisiä kerrastoja. Mitä muutamasta vereslihalle hiertyneestä nirhaumasta??
Fast and light –meininki puolestaan alkoi kiinnostaa noin vuorokausi tämän kuvan (alla) ottamisen jälkeen. Ajattelin ehkä tuolloin, että jos repun ja kantajan painosuhde on noin 50/50, niin sehän on tasapainossa silloin.
Tuo filosofia tarkoittaisi tämän päivän elopainolla noin 80kg:n kuormaa. Tämä taas on suunnilleen sama, kuin nostaisi loput kolme perheenjäsentä reppuselkään. Viikon varusteet ruokineen saa nykyvarusteilla varsinkin yksin vaeltajana reilusti alle 15kg:n tinkimättä missään kohtaa mukavuudesta tai turvallisuudesta.
Ultralight –retkeilijää minusta ei kuitenkaan ole vielä löytynyt. Itselleni en näe suurta houkutinta näpertää titaanisen micro-keittimen kanssa tai tinkiä yöunien laadusta jonkun rätin alla. Isokokoisena kaverina jaksan pitää mukanani myös vähän luksusta ja mukavuutta lisääviä varusteita, kuten kunnon telttaa ja vaihtokerrastoa. Tapanani on myös kirjoittaa tai piirtää päivien tapahtumat ja tunnelmat muistiin, joten rinkasta löytyy aina myös päiväkirja ja kynä.
Yksittäisten varusteiden hankinnassa kiinnitän kyllä paljon huomiota tuotteen painoon ja pakattavuuteen. Kompaktia saa olla ja jos kevyempi vaihtoehto on kohtuullisella kustannuksella saatavilla levon laadusta ja turvallisuudesta tinkimättä, valitsen aina sen ja käytän aikaa sellaisen löytämiseksi. Tarkastelen repun sisältöä myös käyttötarpeen osalta kriittisesti. Vain roudarinteippi ja suppea ensiapupakkaus ovat artikkelit, joille en toivo päivittäistä käyttöä vaelluksella.
Jos repulla on joskus pakon sanelemana painoa enemmän, kuin oma kantokyky helposti sietäisi, ei ehkä kannata alkaa karsimaan painoa kantolaitteesta ensimmäisenä. Hyvä ja tukeva kantolaite, jolla paino jakaantuu keholle tasapainoisesti, vähentää painon tuomaa rasitusta merkittävästi, kuten Fjällrävenin Kajka. Rinkan tukevuus ja säätömahdollisuudet toki voivat tuoda tyhjälle rinkalle vertailussa vaihtoehtoihin kilonkin verran lisäpainoa, mutta painavan kuorman kanssa tämä usein kannattaa hyväksyä.
Nyt ennen vaellukselle pääsyä pyöritetään kaupalla ensin alennusmyyntisirkusta ja lomaillaan myös perheen pienimpien kanssa. Loppukesästä palataan asiaan ja eiköhän se reissukertomuskin sieltä syyskuulle kirjoitella.
Loistavaa kesää ja rentouttavaa lomakautta! Ulkona. Perillä.
