Viimeiseistä blogin kirjoittelusta onkin kulunut jo tovi. Nyt suksien kärjet ovat kääntyneet kohti pohjoista ja seuraavat kuusi kuukautta sujuvat vaihto-oppilaana Huippuvuorten arktisessa yliopistokeskuksessa Longyearbyenissä. Opintojen ohella olisi tarkoitus vietellä mahdollisimman paljon aikaa vuorilla ja jäätiköillä temuten. Tähän Huippuvuorten saariryhmä tarjoaakin erinomaiset puitteet. Suksille en ole vielä päässyt mutta kuluneen viikon aikana on tullut touhuttua jo kaikenlaista.
Longyearbyen on maailman pohjoisin ympärivuotinen asutuskeskus. Kahdentuhannen ihmisen kaupunki kattaa väkimäärällään lähes koko saariryhmän väestön. Ympärivuotisen asumisen tekee mahdolliseksi Golfvirran pohjoinen kärki, joka pitää ilmaston verrattain leutona. Talvikuukausina keskilämpötila huitelee noin -15 celsiuksessa mutta lähes aina puhaltava tuuli on erittäin pureva ja vaikuttaa kaikkeen toimintaan. Kaamos on täällä edelleen vahvasti päällä ja aurinko näyttäytyy ensikerran helmikuun lopulla. Puolilta päivin on jo havaittavissa pientä vaaleaa kajastusta itäisellä taivaalla, mutta muuten pimeys on käsin kosketeltavaa. Pimeydestä pitää toisaalta nauttia, harvoin saa koulumatkalla katsella revontulia aamuin illoin.
Huippuvuorilla on perinteisesti louhittu paljon hiiltä, mutta suuri osa tästä toiminnasta on nykyisin lakkautettu ja monet kaivoskaupungit ovat autioituneet. Sunnuntaina tuli käytyä koluamassa vanhoja kaivoksia, aika jänniä paikkoja! Hiilikaivostoiminnan vähennyttyä, Longyearbyen on kasvattanut asemaansa sekä turistikohteena, että arktiseen tutkimukseen erikoistuneena keskuksena. Yliopistokeskus UNIS (University Center in Svalbard) on Tromssan yliopiston alainen tutkimuskeskus, joka tarjoaa opiskelijoilleen mahdollisuuden erikoistua arktisten tutkimukseen. Yliopisto on erittäin kansainvälinen ja sekä opiskelijoita, että tutkijoita tulee ympäri maailmaa. Kaikki opetus tapahtuu englanniksi. Tarjolla on kursseja geologiassa, biologiassa, geofysiikassa ja tekniikan aloilla.
Koska opetus on erittäin kenttäorientoitunutta ja kaikilla kursseilla vietetään paljon aikaa vuorilla ja jäätiköillä, kouluttaa yliopisto sekä oppilaansa, että työntekijänsä selviytymään arktisissa olosuhteissa. Ensimmäinen viikko onkin kulunut pakollisella Arctic survival and safety course – kurssilla. Erittäin hyvin järjestetyn kurssin aikana käsiteltiin lumivyöryturvallisuutta, jäätiköillä ja meren jäällä liikkumista, ensiapua, vaatetusta, leirin pystytystä, jääkarhun kohtaamista sekä navigointia.
Teorian lisäksi joka osa-alueella siirryttiin nopeasti ulos harjoittelemaan taitoja luonnossa. Erityisen mielenkiintoisia olivat railopelastus, avannosta pelastautuminen sekä lumivyöryn uhrin pelastusharjoitukset, harvoin pääsee harjoittelemaan oikeankokoisen uhrin etsimistä oikealta vyörypaikalta. Myös ensiapukoulutus oli hyvin järjestetty ja esimerkiksi valtimoverenvuodon tukkimista harjoiteltiin oikealla lihakimpaleella ja leikkiverellä.
Jääkarhun kohtaamista käytiin läpi ampumaradalla. Kiväärin käyttöä tulee välttää viimeiseen asti mutta ilman sitä ei kylän ulkopuolelle ole asiaa. Jääkarhuja on täällä enemmän kuin ihmisiä ja luonnostaan erittäin utelias eläin tulee mielellään tarkastamaan varomattomien hiihtäjien leirin helpon ruuan toivossa. Näin ollen kaikilla koulun ekskursioilla on kiväärit mukana ja ampumakokeen läpäistyä kaikki oppilaat saavat kantaa asetta. Koulu myös lainaa kivääreitä vapaa-ajan harrastuksia varten.
Kelien puolesta viikko on ollut hyvin vaihteleva, alkuviikosta saatiin 30 cm uutta lunta, joka tuli kyllä tarpeeseen, sillä lumitilanne on täällä tällä hetkellä huonompi kuin suomessa. Ulkona touhutessa on varustus oltava kohdallaan. Vaikka lämpömittari ei näyttäisikään siperian lukemia, purevan tuulen viilentävä vaikutus on erittäin voimakas erityisesti paljaalla iholla. Koska henkilökohtainen heikko kohta on aikaisemmin paleltuneet sormenpäät, ajattelin vähän puhua meikäläisen hanskavalinnoista reissulle.
Hanskoja kertyi yllättävän paljon, mutta pitkä on kevätkin ja tumppuja täytyy olla joka kelille. Paksuina tauko/ erittäin kylmän kelin hanskoina löytyy Marmotin expedition mitt. Erittäin lämpimän rukkasen vuori on primaloft keinokuitua ja kämmen nahkaa. Näissä ei kyllä palella mutta ei paljon liikkuakaan. Kelin mukaan ja aktiviteetistä riippuen on kädessä joko Yokon Lobster Glove, Hestran army leather 3- finger, Black Diamondin Arc- glove tai Marmotin Basic Work glove. Koska omat sormenpäät ovat sen verran arat, olen kyllä mieltynyt 3-sormen ratkaisuihin. Tällöin sormilla on tarpeeksi tilaa lämmittää toisiaan, mutta pikkutarkan työn tekeminen on kuitenkin helpompaa kuin tumpuilla. Hestran hanskoihin löytyy myös vaihdettava sisävuori. Alushanskoina löytyy tekokuituiset sormikkaat sekä Hestralta, että Black Diamondilta. Black Diamondin sormikkaissa löytyy myös kosketusnäyttöominaisuus, jolloin älypuhelimen tai GPS:n käyttö onnistuu vaivatta.
Kylmissä oloissa hanskojen menettäminen tai hukkaaminen voi olla erittäin kohtalokasta. Olenkin tuunannut kaikkia hanskapareja hiukan. Rannelenkit ovat mielestäni erittäin näppärä tapa pitää hanskat tallessa. Kun tulee tarve riisua päällishanska, voi ne tiputtaa rannelenkin varaan miettimättä lähtevätkö ne tuulen mukana. Joskus tulee kuitenkin tarve saada hanskat kokonaan pois häiritsemästä, tällöin on hanskoissa hyvä olla pieni karabiinihaka, jolla hanskat voi nopeasti ripustaa valjaisiin, repun hihnaan tai vyölle. Hanskojen kanssa toiminnan helpottamiseksi olen modannut kaikkien käyttötakkien vetoketjujen vetimiä pidemmäksi ohuella tarvikenarulla. Tierran uskollinen Gorni-kuoritakki sai syksyn aikana myös uuden, irroitettavan karvareunuksen, tuli muuten hyvä!
Kuten kenkiäkin, nahkapintaisia hanskoja on hyvä huoltaa silloin tällöin (katso ohjeet). Nahan rasvaaminen parantaa sen kosteudenkestoa sekä pitää yllä pehmeyden ja taipuisuuden. Paras tuote tähän on mielestäni Hestran leather balm -vaha. Rasvauksen suorittaminen on erittäin nopea homma, eikä vaadi mitään välineitä. Hanskat käteen, kunnon köntti rasvaa sormenpäällä ja sitten vain hierotaan käsiä yhteen, kunnes kaikki nahkapinnat on tasaisesti rasvattu. Rasvan on hyvä antaa imeytyä vaikkapa yön yli ennen käyttöä.
Kaiken kaikkiaan erittäin hyvä viikko. Pitkälti vanhan kertausta mutta myös paljon uutta! Valoisaa kohti mennään ja toivottavasti seuraavaan kertaan mennessä on päästy jo suksille!
