Vihdoin ollaan selvitty Etelä-Amerikan reissulta ja arki on lähtenyt taas rullaamaan. Tässä blogitekstissä kerromme partioleirin arjesta ja toiminnasta. Blogisarjan kolmannessa osassa on yhteenvetoa reissun kohokohdista ja esittelemme hieman Perun eri kaupunkeja.
10 päivän partioleiri
Turisti-statuksemme hävisi kymmeneksi päiväksi, kun saavuimme partioleirille, jonka takia ylipäätään lähdimme Peruun. Leirillä oli yli 2000 osallistujaa, joista vain kourallinen oli Etelä-Amerikan ulkopuolelta. Me viisi suomalaistyttöä olimme leirillä melko poikkeavan näköisiä. Myös Suomen siniset partiopaidat sekä väiski-päähineet saivat erittäin paljon huomiota ja päädyimme kymmeniin yhteiskuviin leirin aikana.
Leirielämä oli monella tapaa erilaista kuin Suomessa: ohjelmat alkoivat aina myöhässä, ihmiset tanssivat aina kun siihen oli mahdollisuus ja alueella soi melkein yötä päivää musiikki. Latinokulttuuri tuli leirillä paremmin tutuksi, kuin turistialueilla. Meidät oli ripoteltu ympäri leiriä ja näimme toisiamme melko harvoin. Pääsimme siis elämään yhdessä Etelä-Amerikkalaisten kanssa, jolloin heidän tapansa tulivat tutuiksi ja meidän piti oppia elämään hieman samalla tavalla. Esimerkiksi suihkussa käyminen oli mielenkiintoista, kun vaatteet piti riisua ja pukea niin, ettei näy liikaa paljasta pintaa. Kuten me suomalaiset tiedämme – Suomessa ei paljon arastella pukukopeissa ja yhteisissä suihkutiloissa.
Lämpötilat vaihtelivat päivittäin hyvinkin paljon, yöllä sai palella makuupussissa ja päivällä tuli todella kuuma, jos ei ollut varjossa. Kerrospukeutuminen oli siis todella kannattavaa! Jos siis joskus suuntaat telttailemaan vuoristoon, niin ota paljon lämpimiä vaatteita mukaan, mutta myös muutamat shortsit ja t-paitoja kannattaa pakata rinkkaan.
Auringon laskiessa noin kuuden aikoihin tulee aivan pilkko pimeää, joten otsalamput on ehdottomasti oltava mukana. Partioaitan Petzl-otsalamput ylittivät odotuksemme täysin ja toimivat todella hyvin. Ympäristöystävällinen vaihtoehto ilman pattereita mietitytti aluksi akun keston kannalta, muttei meillä keltäkään loppunut akku 10 päivän leirin aikana. Korkealla ilma oli kuivaa ja leirialueella oli todella paljon pölyä, joten nenäliinoja kului ja silmiä kosteuttavat silmätipat olisivat olleet tarpeen. Leirialue sijaitsi noin 2900 metrin korkeudessa, joten myös auringon säteily oli huomattavasti voimakkaampaa kuin Suomessa. Päivällä oli siis pidettävä hattua ja käytettävä aurinkorasvaa, myös kortisonivoide tuli tarpeeseen.
Leirialueella satoi ainoastaan viimeisenä yönä, joten sadevarusteita ei juurikaan tarvittu. Perussa oli matkamme aikana talvi ja ns. kuiva kausi, jolloin ei pitänytkään sataa. Kannattaa siis ennen matkaa tarkistaa, millainen sää kohdemaassa pitäisi olla, jotta osaat varata oikeanlaiset vaatteet mukaan. Toki meillä oli luonnollisesti vedenpitävä takki ja housut mukana, koska olemme tottuneet sateisiin. Muilla leiriläisillä asiat eivät olleet näin hyvin ja edes kaikkien teltat eivät olleet vedenpitäviä.
Leiri kokonaisuudessaan oli mahtava ja mielenkiintoinen kokemus, joka ei tule koskaan unohtumaan. Leirillä saatoimme välillä olla hieman toista mieltä, kun osa meistä joutui viettämään muutaman sairaspäivän teltassa ja moni asia tuntui olevan huonosti. Mutta aina kannattaa muistaa, että aika kultaa muistot! Kannattaa siis lähteä ulkomaille leireilemään, jos siihen joskus tulee mahdollisuus, vaikka aluksi jännittäisikin ja matkustaminen olisikin kallista. Myöskään matkan vastoinkäymisistä ei kannata lannistua, koska niille usein saa vain nauraa jälkeenpäin. Tällaisia kokemuksia ei voi Suomessa saada ja uuden kulttuurin oppiminen on rikkaus.
