Retkeily talviaikaan on monin tavoin erilaista kuin kesäisin, ja omalla kohdallani ainakin valmisteluiden ja varusteiden määrä saattaa helposti jopa tuplaantua lyhyellekkin retkelle lähdettäessä. Kylmyyttä ei tarvitse pelätä, mutta sääoloihin liittyvät äkilliset muutokset, reissun katkeaminen ja riskit on hyvä ottaa tosissaan ja varauduttava ennakkoon. Oli sitten kesä tai talvi, retken ja reitin huolellinen suunnittelu kantaa jo pitkälle!
Monelle luonnossa liikkuminen ja yöpyminen on varmasti tuttua sulan maan aikana, ja ehkäpä siellä on myös muutava talvivaelluksista haaveileva, mutta kylmyys ja sääolosuhteet jännittävät? Päiväretkeily talvella on mitä mainioin tapa treenailla ja kehittää omia liikkumis- ja erätaitoja.
Eräopaskoulussa opitut taidot ovat antaneet paljon itsevarmuutta kylmällä ja ”huonolla” kelillä liikkumiseen. Mainittakoot, että meillä olisi ollut koulun puolesta viiden päivän talvierätaitoviikko tammikuussa, mutta liian liukkaat olosuhteet veivät minulta päivää ennen reissua lumilaudan alta ja jouduin jäämään pois parantelemaan rikkoutunutta olkapäätä. Harmittaa aivan mielettömästi, mutta onneksi talvikelejä on vielä pitkästi jäljellä ja opinpaikkoja varmasti monia.
Jokaisella meistä on yksilöllisiä tarpeita ja hyväksi todettuja toimintatapoja, rutiinit ja opitut asiat korostuvat etenkin talviolosuhteissa. Kerään tähän muutamia pohdintoja ja vinkkejä kylmissä olosuhteissa liikkumiseen, pääpaino on etenkin päiväretkeilyssä, jolloin homma ei ole niin vakavaa kuin pidemmillä vaelluksilla. Pääasia on, että voi keskittyä sydäntalven ja keväthankien kauneuteen ilman kylmiä varpaita, eikös niin!
Varpaat, sormet & pää, sekä neulotut kynsikkäät
Kylmistä varpaista päästäänkin pienellä aasinsillalla niiden lämpimänä pitämisen tärkeyteen. Tämä kohta on ehkä se kaikista itsestään selvin, mutta sitäkin tärkeämpi retken mukavuuden kannalta!
Itse en tiedä mitään inhottavampaa kuin kylmät jalat retkellä ja harvemmin enää poistun kotoa pakkaskeleillä ilman kunnon varrellisia kenkiä. Umpisessa kahlatessa varrelliset kengät ovat välttämättömät, muuten kenkä haukkaa lunta ja sulanut lumi kastelee jalat. Tämän talven olen käyttänyt Sorel Glacier XT -saappaita, jotka ovat kyllä osoittautueet mainioksi hankinnaksi.
Kaikki villainen on materiaalina loistava lämmike talvella, kovimmilla pakkasilla villainen pipo tai merinovillapipo suojaa aina päätä. Pää kannattaa suojata viimalta hyvin, sillä se estää suurimman lämpöhukan muusta kehosta.
Tässä tulee ehkä koko kirjoituksen tärkein (neulonta)vinkki: villaiset neulotut kynsikkäät. Otin asiakseni kutoa kynsikkäitä talveksi, ja ovat kyllä tulleet käyttöön tässä taloudessa. Retkellä tulee aina tarvitsemaan sorminäppäryyttä, joka vaatii lämpimien kinttaiden pois ottamista. Viime aikoina olen pitänyt aina lämpimien kinttaiden alla kynsikkäitä, joten on muuten kätevää kun kuvaa ottaessa ei sormet palele paukkuvilla pakkasilla!
Energiansaanti on huomattavasti suurempi talvella kuin kesällä
Ensinnäkin, energiaa kuluu paljon enemmän kylmissä olosuhteissa kuin lämpimillä keleillä. Kroppa tarvitsee jatkuvasti energiaa umpisessa rämpimiseen, hiihtovaelluksella tai päiväretkellä. Toiseksi, jos keho ei saa tarvitsemaansa energiaa niin tulet varmasti palelemaan herkemmin.
Marraskuussa Lapissa yöt olivat jo pakkasen puolella, joten yöllä makuupussissa lämpimänä pysymiseen täytyi jo kiinnittää enemmän huomiota. Ennen nukkumaan menoa kannatttaa syödä tukeva illallinen, mutta huomaan itse toistuvasti, että nukun sikeästi ja lämpimästi aamuyöhön saakka, jonka jälkeen alkaa jo nälkä hiipimään ja sen mukana kylmyys, kun energiaa kehon lämmittämiseen on kulunut paljon.
Retkillä ruuan riittävään määrään on siis syytä kiinnittää huomiota ja puntaroida oma energiankulutus ja -tarve. Pidemmillä vaelluksilla osa suosii ruuan helppoutta, mutta päiväretkillä on mukava suunnitella herkulliset eväät ja valita kaunis paikka lounastuokiolle – mikä sen parempaa. Retkien vakioksi on muodostunut herkkupussit, jotka sisältävät pähkinää ja suklaata, ihan parasta naposteltavaa matkalla ja takaa energiansaannin. 😉
Kerrokset pukeutumisessa, lämmin taukotakki ja hikoilun välttäminen
Kunnon aluskerrastoon panostaminen on kannattanut ainakin omalla kohdallani – laadukas merinokerrasto ei haiskahda hieltä reissun jälkeen, sekä se siirtää kosteutta tehokaasti pois iholta. Valehtelematta saatan käyttää samaa kerrastoa reissulla viisi päivää putkeen ja se ajaa täydellisesti asiansa.
Vakkarivarusteena toimii myös lämmin villapaita, joka on loisto välikerros ympäri vuoden. Aivan ehdoton on myös repussa kulkeva lämmin taukotakki, joka on mukava vetää päälle eväitä syödessä tai hengähdystauolla.
Muistan kauhistelleeni aikaisemmin kuinka paljon varusteita ja vaatteita tarvitsee retkeilyn aloittamiseksi, mutta nyt voi kyllä todeta, että loppujen lopuksi vähemmälläkin todellakin pärjää. Itselle on muotoutunut vakiovaatteet, jotka ovat kestäviä ja helposti muunneltavia säätilan mukaan. Tässä tuumailin, että viimeisen puolen vuoden aikana retkestä riippumatta päällä on yleensä aina merinokalsarit, merinokerrasto, villapaita ja kuorivaatteet.
Kerroksia vähentämällä ja lisäämällä on helppo pitää itsensä sopivan lämpimänä.
Itse pyrin aina talvella liikkuessa mahdollisimman optimiin kehon lämpötilaan, kun tiedossa on kovempi nousu ja rasitusta, vähennän välikerroksia. Kun taas tauko koittaa lisään reilusti vaatetta, jotta pysyisin lämpimänä. On inhottavaa jos vaatetta on liikaa ja täten kangas kostuu, tauolla onkin takuuvarmasti kylmä.
Suunnittelun, ennakoinnin ja varustautumisen tärkeys korostuu kylmällä
Kuten mainitsin jo aiemmin, retken suunnittelu on tärkeää kylmillä talvikeleillä. Kuvitellaanpa tilanne, että kaveriporukalla sattuu vahinko ja yksi porukan jäsenistä ei kykene jatkamaan matkaa ilman apua. Kesäkeleillä avun saapumisen odottelu ei ole ongelma, mutta esimerkiksi kovilla pakkasilla ja huonoissa olosuhteissa vahinko voi saada suuremman mittakaavan esimerkiksi hypotermian uhan alla.
Vaikka kyseessä olisi vain kolmen tunnin retki lähimaastoon kannattaa silti varata riittävästi lämmintä, syötävää ja juotavaa jos päivä venyy syystä tai toisesta. Perusjuttuja ei kannata unohtaa lyhyemmälläkään retkellä, aina on hyvä ilmoittaa jollekkin retken määränpäästä ja varata mukaan varavirtalähde, jotta voi tarvittaessa soittaa apua.
Näiden ajatusten myötä toivotan leppoisia ja onnistuneita talviretkiä! Näistä keleistä ja lumesta kannattaa nauttia nyt, sillä ne aina tuppaavat loppumaan kesken aivan liian aikaisin.
Lue lisää vinkkejä talviretkeilyn oppaastamme.
365-klubi – 1 % ympäristölle
Kirjoittaja Iina-Sofia on 365-klubin jäsen. Partioaitan 365-klubilaisena jokainen ostos kerryttää 1 % Ympäristöbonusta, joka jaetaan vuosittain klubilaisten äänestämille kohteille. Vuonna 2021 kokonaissumma oli 163 546 €. 365-klubin jäsenet saavat vaihtuvia kuukausitarjouksia ja lukuisia muita etuja. Tutustu 365-klubiin!
Kirjoittajaksi Partioaitan blogiin?
Lähetä oma juttuehdotuksesi – palkitsemme julkaistut kirjoitukset. Ole yhteydessä jussi.verkkonen@partioaitta.fi
