Kolme pitkää kuukautta sitä kuolasin, kunnes eräänä kauniina kevätpäivänä päätin lähteä sen kanssa kotiin. Uudeksi rakkauden kohteeksi joutui Marmot Alpinist -kuoritakki. Takin osto oli hyvin perusteltavissa partioharrastuksen ja vapaa-ajan ulkoilun pohjalta (partio ei ole vapaa-aikaa!).
Sattuipa vielä hyvä mahdollisuus takin testaamiseen, kun päätimme viettää erilaisen juhannuksen poikaystäväni kanssa Kilpisjärvellä. Jo heti ensimmäisenä iltana takki pääsi testiin, kun tallasimme vesisateessa parkkikselta ensimmäiseksi yöksi Leville hotelliin. Hyvien yöunien jälkeen oli mukava lähteä kohti Kilpisjärveä.
Matkan valokuvaaminen oli mukavampaa tuulensuojassa!
Matka tuntui ikuisuudelta, ja osa maisemasta meni ohi nukkuessa, mutta jo muutaman tunnin kuluttua häämötti Kilpisjärven kaunis luonto. Yöpaikka löytyi helposti vuokraamalla telttapaikka retkeilykeskuksesta, ihan Saanan juurelta. Jo heti ensimmäisenä päivänä Alpinist-takki joutui koetukselle, kun päätimme valloittaa samaisen tunturin iltaan mennessä. Takki osoittautui hyvin tuulenpitäväksi jo muutaman sadan metrin korkeudessa, missä tuuli oli huomattavasti kovempi kuin alhaalla.
Saana odottaa valloitusta.
Maisemat ylhäältä oli upeat! Pelkkää tunturia ja järviä (ja lunta!)
Onks nyt juhannus vai mikä tää juttu on?
Saana valloitettiin onnistuneesti ja ehjänä, minkä jälkeen uni tuli nopeasti telttaan. Seuraavana päivänä meitä odotti Norja ja Tromssan kaupunki. Kaupungin yläpuolelle kohoaa Storsteinen tunturi, jonka huipulle matkattiin hieman epävakaalla gondolihissillä. Maisemat olivat täydelliset ja Alpinistille tuli jälleen käyttöä, kun tuuli päätti laittaa sen heti koetukselle.
Kuvausintoilijan unelma on päästä kuvaamaan paikallista kasvia, on se maisemakin tosin ihan kiva.
Norjan jälkeen palasimme Kilpisjärvelle jatkamaan juhannusta perinteisen juhannuskokon merkeissä. Tästä alkaa viimeinen ilta ja yö Kilpisjärvellä ennen kotimatkaa. Ennen kotia tosin vietimme yön kylpylähotellissa, joka oli ehtona siihen, että suostuin lähtemään ylipäätään mukaan reissuun. 😀
Elämäni eka juhannuskokko (uskokaa tai älkää!)
Kotimatkalla pysähdyimme vielä katsomaan tuulivoimaloita, Kalajoen hiekkasärkkiä, Suomen pisintä siltaa Raippaluodon siltaa ja vaikka mitä. Kaikin puolin matka oli onnistunut, ja jos ikinä kenellekään tulee mahdollisuus päästä Kilpisjärven suuntaan ja jopa Norjaan, niin suosittelen kaikille!
Matka alkaa olla lopussa ja suunta kohti kotia, ehkä ensi vuonna uudestaan.
Kuvat: Mia Hämäläinen ja Jarno Anteroinen
Mia työskentelee Yrjönkadun myymälässämme
