Tänä vuonna Erässeikkailija ja kymmenen klubilaista oli jo kolmatta kertaa mukana Fjällräven Classic –vaelluksella. Nyt voi siis luvalla sanoa, että kyseessä on perinne.
Tapahtuma itsessäänkin on jo perinne, tänä vuonna se järjestettiin 15. kerran. Kyseessä on Fjällrävenin nimeä kantava vaellus Pohjois-Ruotsissa, Kebnekaisen ja Kungsledenin maisemissa. Tarkoituksena on ollut lisätä ihmisten liikkumista ja kiinnostusta erämaavaelluksiin. Pienestä alkanut tapahtuma kasvoi nopeasti, ja jo useamman vuoden ajan osallistujamäärä on rajattu kahteen tuhanteen luonnon toipumiskapasitettia ajatellen.
Ennen lähtöä porukkamme söi yhteisen päivällisen. Jo silloin tunnelma lupasi hyvää, ja tämä ryhmä kasvoi Ryhmäksi matkan edetessä. Kaikki elementit olivat kohdallaan: jokainen auttoi ja neuvoi kaveria tarvittaessa, jokainen piti huolta kavereista, jokainen käyttäytyi vastuullisesti ryhmää ja luontoa kohtaan. Ketään ei jätetty, ketään ei dissattu, lähdettiin porukassa ja pysyttiin porukassa. Homma toimi juuri niin kuin se parhaimmillaan toimii.
Tapahtumassa on yhteensä kahdeksan lähtöryhmää, eli kerralla maastoon lähtee yli kaksisataa vaeltajaa. Tästä huolimatta alkutaipaleen jälkeen maastossa on melko mukavasti tilaa jokaisen kulkea omaa tahtiaan. Toki muita vaeltajia on jokseenkin koko ajan näkyvissä ja leiriytymispaikoissa on yleensä muitakin telttoja.
Reitti kulkee Nikkaluoktasta Abiskoon, matkaa kertyy yhteensä noin 110 km. Matkaa rytmittävät mukavasti reitillä olevat kuusi tarkastuspistettä, joista haetaan leima vaelluspassiin.
Tarkastuspisteitä miehittävät tapahtuman vapaaehtoiset, jotka jaksavat olla aurinkoisia ja ystävällisiä kaikille kulkijoille. Muutenkin vapaaehtoisia on suuri määrä ja kaikkiaan tapahtuman järjestelyt toimivat moitteettomasti. Järjestäjän puolesta saimme mm. Real Turmat retkimuonat ja polttoaineet keittimiin.
Tänä vuonna sää oli meille poikkeuksellisen suosiollinen. Usein keli oli jopa aurinkoinen, sadetta osui kohdallemme vain kolmantena päivänä. Räntää ei satanut kertaakaan.
Ensimmäisen päivän maasto oli enimmäkseen tunturikoivikkoa, mutta varsin mukavasti maisema avautui ylemmäs avotunturiin ja saimme jo fiilistellä tulevaa. Leiripaikkamme hieman Kebnekaisen tunturiaseman jälkeen oli puurajan yläpuolella ja näkymät olivat jo tässä vaiheessa varsin kelvolliset.
Seuraavien päivien taival oli vaihdellen leppoisaa ja toisaalta melko kivistä polkua. Varsinaista rakkaa reitillä on vain muutama kilometri, mutta polku on varsin kulunut ja siksi paikoin kivinen.
Kolmas päivä sisältää perinteisesti reitin korkeimman kohdan, Tjäktjan solan (1140 m) ylityksen.
Samoilla kohdilla ohitetaan reitin puoliväli. Jokseenkin yhtä perinteisesti saimme sadetta niskaamme, kun lähdimme kiipeämään solaan. Lounas syötiin kuorivaatteet päällä vesisateessa, mutta tunnelmabarometrissa ei näkynyt juurikaan laskua.
Neljäntenä päivänä nautimme Alesjauren jylhistä maisemista. Alesjaure on suurehko järvi, jonka rantaa reitti seurailee usean kilometrin ajan helpohkoa polkua. Mukavat hiekkarannat suorastaan kutsuvat uimaan, mutta tällä kertaa vain yksi rohkea uskaltautui.
Melko tasainen päiväetappi päättyi muutaman kilometrin mittaiseen alamäkeen, joka vei meidät Kieronin tarkastuspisteelle. Siellä vietimme viimeisen telttayön jopa hieman haikein meilin. Toisaalta väsymys alkoi jo tuntua jaloissa ja Abiskossa odottava sauna kutkutteli mielissä.
Viimeinen, jälleen aurinkoinen päivä vei meidät Abiskoon. Vaikka maali ja mukavuudet olivat jo ajatuksissa, maltoimme nauttia matkasta ja viettää leppoisan vaelluspäivän.
Viisi päivää ja 110 km, tarkoittaa reilua 20 kilometriä päivässä. Viimeinen päivä on aavistuksen muita lyhyempi, pisin päivämatka on noin 25 km. Matka taittuu mukavasti, kun muistaa pitää säännöllisesti taukoja. Pysähdyksillä syödään eväitä, täytetään vesivaroja, käydään puskassa ja suoritetaan muita tarpeellisia huoltotoimia. Mutta ennen kaikkea huolehditaan jaloista. Kengät ja sukat kannattaa ottaa pois ja antaa jalkojen tuulettua.
Jos jossain tuntuu hiertymistä tai ilmenee rakkoja, ne hoidetaan ja teipataan heti.
Myös iltavenyttelyt ja aamujumpat ovat tärkeä osa vaeltajan hyvinvointia. Hanna opetti tätä hyvin Kilpisjärven yöttömän yön vaelluksella, ja jatkoimme tapaa hieman vaatimattomammin tälläkin vaelluksella. Oli mukavaa huomata, että porukka alkoi aamuisin jo kerääntyä odottelemaan jumpan alkua, ilman jumppaa ei liikkeelle lähdetty.
Tällaisen reissun yksi parhaista puolista on porukassa kulkeminen. Toisilleen tuntemattomat ihmiset hitsautuvat lyhyessä ajassa hyvin toimivaksi ryhmäksi. Lähes jatkuva puheensorina kertoi siitä, että joukkomme viihtyi yhdessä. Porukassa on myös voimaa ja apu aina lähellä, minkä koimme erityisesti viimeisenä päivänä. Jos joku tarvitsee esim. sairastumisen tai loukkaantumisen takia apua kantamustensa kanssa, on tilanne helppo hoitaa tällaisessa ryhmässä ilman että kenenkään matka muuttuu raskaammaksi.
Kiitos koko klubilaisten porukalle! Jokaisella oli tärkeä rooli ja oma osansa reissun onnistumisessa. Oli kunnia kulkea tämä vaellus kanssanne.
365 Klubi tarjoaa tapahtumia ympäri vuoden. Katso kaikki tulevat tapahtumat »
