Vuonna 2004 kiivetessäni Alaskassa Yhdysvaltojen korkeimmalle vuorelle Mount McKinleylle, nykyiseltä nimeltään virallisesti Denalille, olin varustautunut erittäin huolellisesti. Kuitenkaan tuolloin, vain vuosikymmen sitten ei repusta, saatikka ahkiosta löytynyt elektroniikkaa vielä nimeksikään.
Varustelistassa ei ollut läppäriä, ei aurinkokennoa, eikä täysmekaanisesta järjestelmäkamerasta päässyt lipsahtamaan bitti vinoon edes -30°C pakkasissa. Digitaaliset järjestelmäkamerat tekivät vasta tuloaan kuluttajamarkkinoille noin 1000 dollarin hintaluokassa ja ulkoilijan rannetietokoneista ehkä legendaarisin Suunto Vector nähtiin maailman huippuseikkailijoiden ranteissa noihin aikoihin vasta ensikertaa.
Muutama ampeeri kuitenkin tarvittiin heikkoihin otsavaloihin ja radiopuhelimiin, mutta siinä se.
Kymmenessä vuodessa retkeilyvarusteissa on tapahtunut valtavasti kehitystä myös elektroniikan puolella. Tänä päivänä ulkoilijan repusta voi hyvin löytyä jos jonkinlaista sähköistä vempainta ja tarjontaa on täydestä humpuukista turvallisuutta merkittävästi kohentaviin keksintöihin. Listaan tähän omasta mielestäni oleellisimmat värkit, joita voi hyvin ajatella reppunsa painoksi pääasiassa omaa ja kaverin turvallisuutta kohentamaan. Kameran osalta kyse on toki harrastuksesta sinällään, joten siinä lähinnä pohdin järjestelmäkameran tarpeellisuutta.
RANNETIETOKONEET
Rannetietokoneet ovat mainioita tarvikkeita nykyaikaiselle vaeltajalle. Laitteiden tuottama data antaa tarkemman kuvan olinpaikasta myös huonolla kelillä ja ne voivat avustaa harhautuneen retkeilijän etukäteen määriteltyyn suojapaikkaan, kuten autolle tai tuvalle. Tärkeimpiä apuja laitteista on vaeltajalle kuitenkin säätilan vaihteluista kertovat ilmanpainemittarit ja hälyttimet, sekä auringonlaskuajan kertovat näytöt. Niin ikään kellonajan ja päivämäärän tarkistaminen käyvät vaivatta!
VARAVIRTALÄHDE
Elektroniikan lisäännyttyä ei voida välttyä virransaannin varmistamiselta. Aurinkokennot ovat isoja, painavia, eivätkä toimi huonossa säässä hyvin. Pieni varavirtalähde riittää hienosti viikon mittaiselle vaellukselle varmistamaan rannetietokoneen tai puhelimen käytön. Virtalähdettä valitessa on kuitenkin huomioitava markkinointitekstien yliampuvat lupaukset ampeerien riittävyydestä; USB-väyliä käytettäessä on virtahävikkiä huomattavasti ja 4000 mAp:n pankista lataa älypuhelimen ehkä puolitoista kertaa luvatun kahden sijaan. Lisäksi lämpötila ja muut olosuhteet vaikuttavat todelliseen virran määrään, joten käytä säästeliäästi!
VALO
Jos retkeilet merkityillä reiteillä kansallispuistojen alueilla, ei isolle akkukäyttöiselle valolle ole välttämättä perusteita, vaan reppuun kannattaa pakata hyvän yleisvalon leiritarpeisiin antava paristokäyttöinen otsavalo.
Vuoristossa tai vesillä tehokkaamman ja pitkän valokeilan tuottamiseen kykenevä valaisin on pätevä ratkaisu. Joihinkin akkukäyttöisiin malleihin saa pidempiä reissuja varten myös adapterin paristoja varten, jolloin lataamisesta ei tarvitse huolehtia.
KAMERA
Aikanaan opettelin kuvausta täysmekaanisella järjestelmäkameralla, joka toimi kaikissa olosuhteissa ja diafilmin väritoistossa oli merkistä riippuen oma uniikki fiiliksensä. Tänä päivänä harva haluaa tästä fiiliksestä kuitenkaan maksaa repun painossa taikka kehityksen ja filmien itsensä hinnassa, kun digikuvia voi napsia lähes loputtomasti huolehtimatta filmien valottumisesta tai vaivalloisesta vaihtamisesta joka 36. ruudun jälkeen hanskat kädessä pakkasessa lumen pöllytessä.
Digitaalisella järjestelmäkameralla kokematonkin onnistuu kuvissaan hienosti ja kuvakirjoja tai nettijulkaisuja varten järjestelmäkameran laatu on tänä päivänä minimi.
Järjestelmäkameran paino on monelle kynnyskysymys, mutta vaihtoehto pienen digikameran ohella voi olla nykyään myös kännyköiden kamerat, joiden laatu riittää useimpien tarpeisiin. Tällöin on kuitenkin huolehdittava, että kännykässä riittää varmasti virtaa myös hätätilanteita varten.
RADIOPUHELIN
Radiopuhelin voi olla oivallinen apuväline ryhmien väliseen kommunikointiin tai vuoristoisella seudulla parin väliseen kommunikaatioon, kun näkö- tai kuuloyhteys on usein katkolla. Tavallisella lapinvaelluksella, jossa kaverin tai ryhmän kanssa liikutaan samaa tahtia, näen radiopuhelimen melko tarpeettomana painona.
PUHELIN
Puhelimen tarkoitus on saada apu paikalle jos asiat menevät pieleen, sekä pitkillä matkoilla antaa väliaikatietoa kotiin. Virran saanti on varmistettava aina ja puhelin kannattaa pitää pois päältä tai virransäästötilassa.
Puhelimeen kannattaa ladata hätäkeskuksen 112 applikaatio, jolla hätäkeskukseen soittamalla keskus näkee myös sijaintisi koordinaatteina automaattisesti, joko satelliitteihin tai kolmiomittaukseen perustuen.
HÄTÄPAIKANNIN – YKSIN MATKAAVALLE.
Kalliimpaa turvaa yksin reissaavalle. Hätänappi tuo ratsuväen paikalle missä tahansa maailmassa joidenkin satasien vuosimaksua vastaan. Laite on henkilökohtainen ja operaattorit ulkomaalaisia yrityksiä.
Vaikka teknologia voi parantaa turvallisuutta se voi luoda myös valheellisen turvallisuuden tunteen. Digitaalisen kompassin ja satelliittipaikannuksen ei tule korvata perinteisiä suunnistustaitoja tai –välineitä. Kartta ja kompassi on aina oltava mukana erämaassa liikuttaessa, eikä teknisten laitteiden tule johtaa liian suureen riskinottoon omiin taitoihin nähden.
Aiheen tiimoilta järjestämme kaksi 365 Klubi-tapahtumaa syyskuussa:
