Viikonmittaista vaellusmatkaa ajatellen rinkan paino on isossa roolissa. Rinkkaan ei varmuudella halua tunkea paljon tarpeettomia varusteita. Tällä kertaa tein kumminkin poikkeuksen. Suuntasin heinäkuussa viikon mittaiselle vaellusmatkalle Islantiin. Kun suunnittelin varustelistaa mukaan otettavasta elektroniikasta, päätin että ottaisin mukanaan kaiken mitä löytäisin kaapista. Matkan jälkeen pystyisin siten hyvin arvioimaan mitkä vempaimet olivat olleet välttämättömiä ja mitkä tarpeettomia. Alla voit lukea mietteitäni eri elektroniikkavarusteista.
ÄLYPUHELIN
Puhelin kulkee mukanani aina, olisipa sitten kyseessä lyhyestä päiväpatikasta tai pidemmästä vaelluksesta. Ja ei vain siksi että voisin päivitellä Facebook-päivityksiä ja lukea uutisia. Isoin syy on turvallisuustekijä. Kännykän avulla voi, paikoissa joissa on kuuluvuutta, soittaa hädän tullen apua. Hätäkeskuslaitoksella on ladattava sovellus, 112 Suomi, jonka avulla ei pelkästään voi soittaa hätäpuheluja, vaan myös soittajan tarkka sijainti lähetetään samalla viranomaisille. Islannin hätäkeskuksella oli vastaava systeemi käytössä. Islannin linja-autoasemalla saimme tarkat ohjeet miten sovellus pystyi latamaan puhelimeen, ja lipunmyyjä oikein suositteli sen lataamista. Toinen tärkeä syy pitää puhelin mukana on päivitetyt säätiedot. Etenkin tunturialueilla sää voi muuttua nopeasti. Kännykän avulla voi saada melkein reaaliaikaisia säätiedotuksia, esim. myrskyistä. Ei kuitenkaan saa unohtaa olla katsomatta horisonttiin, koska eivät ne meteorologitkaan aina 100% oikeassa ole…
GPS-LAITE
Ennen matkaa minulla oli tästä vempaimesta ennakkoluuloja. Ajattelin että tämä jää matkalla ehkä käyttämättä. Valitsemamme reitti jonka meidän oli määrä kulkea oli merkattu hyvin. Paperikartalla piti siis pärjätä ihan hyvin. Ja niin pärjättiinkin – kunnes noustiin jäätiköitten Myrdalsjökullin ja Eyjafjallajökullin väliselle solalle. Siellä oli sumujen sumu, joka esti näkyvyyden ihan kunnolla. Molemmilla puolilla oli myös jyrkänteitä, joten haluttiin varmuudella pysyä reitillä. Riemuitsin päätöstäni että olin ottanut GPS-laitteen mukaan! Pystyimme helposti etenemään turvallisella alueella kun tiesimme sijaintimme tarkkaan. Ei ollut mikään ongelma löytää solan yli jäätiköitten toiselle puolelle! Tästä lähtien tulen kantamaan GPS-laitetta mukana aina semmoisilla reissuilla joissa voi olla pienikin mahdollisuus että suunnistamisesta voi tulla hankalaa. Minulla on Garminin eTrex 30x GPS-laite, joka on pieni ja painaa reilusti alle 200g, mutta on iso apu suunnistamisessa! Viikon aikana en tarvinnut vaihtaa laitteen paristoja kertaakaan, vaikka se oli päällä aina liikkuessa. Perinteinen kartta ja kompassi kuuluu totta kai mukaan jokaiselle vaellukselle.
GPS-LÄHETIN
Kun perinteinen GPS-laite kertoo sinulle missä olet, GPS-lähetin kertoo läheisellesi sijaintisi ja voit myös lähettää ennalta kirjoiteltuja viestejä. Läheiset ja ystävät voivat myös seurata nettikartalta matkan etenemistä. Laite käyttää satelliitteja tietojen lähettämiseen, joten sen voi käyttää paikoissa missä ei ole kännykkäkuuluvuutta. Lähettimellä voi myös lähettää hätäviestejä suoraan kansainvälisiin hätäkeskuksiin. Laitteella on yleensä jonkin suuruinen vuosimaksu, riippuen palveluista. Islannissa kännykkäkuuluvuus oli vaihtelevaa. GPS-lähettimen takia se ei haitannut meitä ollenkaan. Kotona läheiset ja ystävät pystyivät seuraamaan matkamme etenemistä sekä leiriemme sijainteja.
KELLO
Tämä on varuste jonka olen pari kertaa unohtanut ottaa mukaan reissulle. Enää en unohda. Arkena en usein käytä rannekelloa, koska ajan voi niin helposti katsoa puhelimesta. Vaellusmatkalla on kuitenkin pari asiaa mitä pitää muistaa:
– Kellon akku tai paristot kestävät yleensä paljon kauemmin kuin puhelimen.
– Sateessa voi olla hankalaa kaivaa puhelin esiin kellonajan katsomiseen.
– Herätyskello kuuluu paremmin rannekellosta, ainakin silloin kun on pedannut itsensä makuupussiin päätä myöten. Ranteessa oleva kello pitäisi silloin olla suhteellisen lähellä korvaa.
Monet kellot ovat nykyaikana pieniä rannetietokoneita. Retkeily- ja vaelluspiireissä puhutaan myös outdoor-rannekelloista. Itselläni on Suunto Ambit-kello jonka voi myös käyttää GPS-laitteena. Esimerkkinä kellosta saa tietona sijainnin, korkeuden, suunnan ym. Itse pidän enemmän perinteisestä käsi-GPS-laitteesta missä on karttapohja. Kello on siksi vara-GPS-laite reissuillani.
KAMERA
Ei välttämätön, mutta onhan se kiva että reissusta jää kuvamuistoja. Matkasta riippuen minulla on yleensä mukana joko pieni pokkari tai isompi järjestelmäkamera. Islannissa kannoin mukanani aika järeää järjestelmäkameraa. Lisäpaino ei kuitenkaan haitannut minua ollenkaan, kun tiesi että lisäpaino antaa enemmän mahdollisuuksia kuvaamiseen. Jos lähtee grammanviilaajan periaatteella matkaan pärjää varmaan hyvin ihan älypuhelimen kameralla.
OTSALAMPPU
Islannin reissulla aivan tarpeeton varuste! Kesällä on niin valoisaa kellon ympäri, että ei tuolla lampulla tehnyt oikein mitään. Toivottiin jo että oltaisiin löydetty joku hieno luola missä otsalamppua olisi tarvinnut. Valitettavasti se jäi vaan haaveeksi. No, onhan se valo hyvä olla mukana tulevaisuudessakin, vaikka reissu olisi valoisaan vuodenaikaan. Koskaan ei voi tietää kun se pimeä luola, tai ulkohuussi, sattuu kohdalle. Omassa otsalampussa, Petzl Tikka, minulla on lisävarusteena akku, jonka voi ladata varavirtalähteestä.
VARAVIRTALÄHDE
Kun on mukana iso kasa elektroniikkaa, niin pitäähän sitä virtaa kantaa mukana. Viikon mittaisilla reissuilla minulla on yleensä mukana yksi n. 10 000 mAh varavirtalähde, ja niin oli nyt myös Islannissa. Puhelimen latasin pari kolme kertaa ja kameran akun kerran. Virtaa oli vielä sen jälkeenkin jäljellä. Varaparistoja minulla oli mukana GPS-laitteelle sekä GPS-lähettimelle, mutta en tarvinnut vaihtaa kumpaankaan uusia paristoja matkan aikana.
