Viimeiset kolme viikkoa olen päässyt todistamaan vuodenajan vaihtumista, jolloin korostuu ajan ainutlaatuisuus ja hetkellisyys. Yksi ainut syysmyrsky vie mennessään lehdet puista ja jäljelle jää helottava maaruska ja talvea kohti pimenevät illat. Olen saanut aikaisempina vuosia vain joitakin lyhyitä vilauksia Lapin ruskasta, mutta tänä vuonna olen herännyt jokaisena aamuna väriloiston keskeltä ja nähnyt värien kehkeytymisen omin silmin. Otimme Muoniosta varaslähdön ruskaan syysvaelluksen merkeissä ja suuntasimme Ropitunturin maastoon, ja viikon aikana pakkasöiden paukkuessa voisin väittää nähneeni ainakin oman syksyni ruskahuipun!
Onneksi ihmeteltävää löytyy myös kotikonnuilta ja Pallastuntureita onkin ihasteltu monesta eri ilmansuunnasta. Liikuttavan kaunista on myös katsella maisemaa oman makuuhuoneen ikkunassa ja iltaauringossa kylpevää Muonionjokea, jonka vastarannalla kultaisena hehkuvat koivut nauttivat hurjalla vauhdilla pimenevien iltojen viimeisistä auringonsäteistä. Listaan Tunturi-Lapin ihastuttavia ruskapaikkoja ja kohteita löytyy niin päiväretkeilyyn kuin yön yli vaelluksiin. Ruska-aika on pysäyttävää joka puolella Suomea, mutta syyttä ei Lapin väriloistoa ylistetä. Tunturit, ruska ja Lappi on jokaisen koettava, mielellään nämä kaikki samalla kertaa!
Ropitunturi vei jalat alta käsivarren erämaassa
Ropi tarjosi upeita avotuntureita, kymmeniä poluttomia kilometrejä kompassin varassa ja erämaan rauhaa. Kesän vietettyäni kaupungin vilskeessä oli sanoinkuvaamattoman rauhoittavaa ja maadoittavaa istua mättäällä kuunnellen tuulen suhinaa ja mittailla kauempana avautuvia tunturijonoja. Aloitimme viiden päivän vaelluksen pusikkoisesta maastosta, mutta jo ensimmäisen päivän aikana pääsimme erämaan huomaan. Yövyimme teltassa, mutta alueelta löytyy myös yleisiä autiotupia jotka täytyvät tulevilla reissuilla katsastaa.
Käsivarren erämaa oli minulle entuudestaan vierasta aluetta, mutta teki suuren vaikutuksen hiljaisuudellaan. Etenkin ruska-aikana monet päiväretkikohteet voivat täyttyä ihmisvirroista, siitä meillä ei ollut tietoakaan erämaassa kulkiessa. Maasto on suurilta osin polutonta ja suunnistustaidot pääsevät testiin, mutta hommaan harjaantuu kokemuksen myötä.
Ruskan lisäksi kulkija saattaa saada eturivin paikan yötaivaalla tanssahtelevien revontulien alle. Yövyimme Ropitunturin kupeessa laaksossa ja hämärän tullen pakkanen alkoi kipristelemään varpaissa, jolloin oli mukava käpertyä untuvamakuupussin sisään. Muutaman tunnin kuluttua kirkkaalla pohjoisella tähtitaivaalla tunturien välissä tanssahteli taivaanvalkeat, joita kirkkaina kesäöinä saattoi ikävöidä…
Kesänkijärvi ja Ylläksen seitsemän tunturia
Ylläksen seutua on vaikea ohittaa, sillä sieltä löytyy omaan makuun monenlaista tekemistä jokaiseen vuodenaikaan. Etenkin päiväretkeilyyn ei tekeminen lopu ja haastavuutta voi hakea seitsemän tunturin välistä maisemiin kyllästymättä! Päiväretkikohteena Kesänkijärvi on alueen helmi ja kauneutta riittää jokaiseen ilmansuuntaan. Tällä kertaa ruskaa ihastelimme vain jalan, mutta olisi ihanaa toteuttaa melontaretki Äkäslompolosta kesänkijokea pitkin aina Kesänkijärvelle asti. Meloimme pätkän viime kesänä yöttömässä yössä, ja ruska-aikana kokemus olisi varmasti myös mahtava!
Kesänkijärveä ympäröi kävely- ja pyöräilyreitit, mutta upeat maisemat on mahdollista saavuttaa vain muutaman sadan metrin kävelymatkan päästä parkkipaikalta. Jos aika on kortilla, mutta ei halua tinkiä valokuvausmaisemista, tämä kohde kannattaa ottaa yhdeksi etapiksi ja grillata vaikkapa makkarat Kesänkijärven laavulla.
Särkitunturi ja parkkipaikan näköalapaikka
Aurinkoisella sunnuntain iltapäivähuiputuksella tuli vastaan lapsiperheitä ja iloisia nuotioilla tulistelijoita, Särkitunturin reiteillä pääsee takuuvarmasti leppoiseen tunnelmaan. Nuotiopaikkoja löytyy lounaustauoille ja polkuja pitkin riittää ihasteltavaa matkalla huipulle. Matkaa parkkipaikalta huipulle kertyy nelisen kilometriä ja reitti on helppokulkuista. Matka sujuu nopeasti, vaikkakin kompuroin jatkuvasti askelissani vilkuillen takana häämöttäviä Pallastuntureita. Voiko kuvauksellisempaa tunturijonoa hakea? Puista lehdet ovat jo osittain varisseet, mutta maaruskan väriyhdistelmissä on vielä ihmeteltävää pitkälle syyskuun loppuun.
Vaikka aika ei riittäisikään Särkitunturin huiputukseen kannattaa parkkipaikka ehdottomasti katsastaa ohimatkalla. Se ei nimittäin ole ihan mikä tahansa parkkipaikka, vaan näköalapaikka tunturin edessä avautuvalle Särkijärvelle. Monesti Äkäslompolo-Muonio välillä jäämme ihastelemaan auringonlaskua tai vastarannan ruskaa, aivan mainio levähdyspaikka esimerkiksi termarikahveille ystävän kanssa upeilla maisemilla varustettuna!
Keimiötunturi
Polkuja tunturin huipulle kehystää vaivaiskoivut oranssin, violetin, punaisen ja keltaisen värissä. Olen varautunut päivän huiputukseen rennoin mielin, mutta varsinkin alkutaipale on oikeasti kohtuullisen raskas ja jyrkkää nousua riittää! Tällä tunturilla pääsee siis halutessaan haastamaan kuntoa. Nousu on jyrkkä ja matkaa tehdessä tutut Pallastunturit aukeavat vasemmalle ja Jerisjärven maisema jää taakse. Huipulle päästyämme päätämme lounastaa tunturin suojaisemmalla puolella, josta pääsee tiirailemaan maisemia Keimiöjärvelle.
Vaikka Keimiötunturilla onkin pilvinen ja hieman sateinen sää, luonto pursuaa kauneuttaan. Jokainen mätäs loistaa kilpaa eri sävyissä ja ankeudesta ei ole tietoakaan. Lokakuun puolelle mentäessä värit hiipuvat ja luonto alkaa valmistautua talven tuloon. Alastomien puiden keskellä mieleen alkaa jo hiipiä ajatus talven tulosta ja odotus tunturien peittymisestä lumivaippaan.
365-klubi – 1 % ympäristölle
Kirjoittaja Iina-Sofia on 365-klubin jäsen. Partioaitan 365-klubilaisena jokainen ostos kerryttää 1 % Ympäristöbonusta, joka jaetaan vuosittain klubilaisten äänestämille kohteille. Vuonna 2020 kokonaissumma oli 123 150 €. 365-klubin jäsenet saavat vaihtuvia kuukausitarjouksia ja lukuisia muita etuja. Tutustu 365-klubiin!
Kirjoittajaksi Partioaitan blogiin?
Lähetä oma juttusi Partioaitan blogiin – palkitsemme julkaistut kirjoitukset. Ole yhteydessä jussi.verkkonen@partioaitta.fi
