Kun tulee aika lähteä vaellukselle, olisi se sitten päivämatka tai yli viikon vaellus, olisi hyvä miettiä mitä varusteita kannattaa ottaa mukaan, ja mitkä ovat ne välttämättömät tavarat. Heinäkuussa suuntasin ystäväni kanssa Islantiin vaeltamaan suosittua Laugavegur-vaellusreittiä, ja tätä matkaa ajatellen kävin taas kerran varusteeni läpi ja mietin pitkään mitkä varusteet pakkaisin mukaan.
OPPIA KANTAPÄÄN (POLVEN) KAUTTA
Muistan vieläkin ensimmäisen pitkän vaellukseni joka suuntasi Haltille kuusi vuotta sitten. Olin vaellusta varten ostanut uuden rinkan, ja kun lähtö lähestyi olin tunkenut rinkan täyteen varusteita ja vaatteita. Ja siis ihan täyteen. Ei varmaan olisi mahtunut tulitikkurasiaa isompaa tavaraa mukaan enään. Rinkan paino jäi hämärän peittoon, mutta vähän osviittaa saa siitä että rinkan piti ensin heittää isolle kivelle, josta sen sai ponnistettua selälle. Ja tämä vaellushan meni sitten lihastreenin puolelle… Ja kun vielä tämän jälkeen sain diagnoosin juoksijan polvi, oli selvää että rinkka oli ollut selvästi ylipainoinen!
Tämän jälkeen päätin käydä kunnolla varusteeni läpi. Ehkä tärkeintä oli käydä läpi mitkä varusteet olivat välttämättömät ja mitkä varusteet oli ns. mukavuusvarusteita. Nauramme vieläkin ystäväni kanssa sille, että meillä oli mukana retkisaha puuttomalla tunturialueella… Rupesin myös miettimään varusteiden yksittäispainoja. Haltin vaelluksella minulla oli esim. mukana paksu ja lämmin makuupussi, mutta painoa sillä oli aivan mielettömästi.
VARUSTEET ISLANNIN VAELLUKSELLE
Haltin jälkeen olen pikkuhiljaa päivittänyt varusteeni, mutta jotkin varusteet ovat pysyneet samoina. Käytän esim. samoja vaelluskenkiä ja samaa rinkkaa. Mutta esim. iso Trangia on saanut antaa tietä kevyemmälle keittimelle ja makuupussi on kevyempi, mutta myös lämpimämpi. Myöskin teltta on isompi, mutta kevyempi. Olen siis kantapään kautta oppinut että pienikin ylipaino yksittäisellä varusteella on iso ylipaino loppupäässä. Tässä alla on tietoa perusvarusteista joita minulla oli mukana n. viikon mittaisella Islannin vaelluksella, ja selvitys siitä miksi olin valinnut juuri nämä varusteet.
KEITIN
Islannin vaellusta ajatellen olin hankkinut uuden kevyen keittimen. Meidän ruokamenu koostui pelkästään ”lisää vain vesi” -ruoista, joten meille riitti keitin joka keittää vettä nopeasti, mutta joka kestää hyvin tuulta, Islannin tuulista ilmastoa ajatellen. Päädyimme MSR Reactor 1.7L -keittimeen. Keitin on kevyt, vie vähän tilaa rinkassa, se on nopea laittaa toimintavalmiuteen, ja on lisäksi älyttömän nopea vedenkeitossa. Hämmästyimme itse asiassa joka kerta kuinka nopeasti vesi saatiin kiehumaan. Ajatus että ”teenpä jotain muuta samalla kun odottelen veden kiehumista…” ei pätenyt, vaan piti istua valmiina ruokapussi ja lusikka kädessä. MSR Reactor on siis hyvä vedenkeitossa, ja toimii myös jos haluaa sulattaa lumesta vettä. Mikäli haluaa kokkailla oikein gourmet-illallisen en suosittelisi Reactoria, koska liekinsäätö toimii periaatteella on/off. Lopputulos on siis seuraava: Jos lähden vaellukselle ja tyydyn ”lisää vain vesi” -murkinoihin valitsen MSR Reactorin. Samalla säästän painossa. Jos lähden vaellukselle jossa kokkailu on suuressa roolissa ja lisäpaino ei haittaa, niin valitsen Trangian kaasupolttimella, koska sillä on mieluisampi kokata, ja lämmön voi säätää juuri sopivaksi.
TELTTA
Olimme tietoisa siitä että Islannissa saattaa olla tuulista, eli erittäin tuulista. Samalla kun teltta on koti, on se myös suoja vaikeissa olosuhteissa. Teltat voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: tunneliteltat ja kupoliteltat. Tunneliteltat pitävät hyvin tuulta, jos ne ovat pystytetty tuulen mukaan. Ne ovat myös melko helppoja pystyttää vaikeimmissakin olosuhteissa, jos etukäteen on harjoitellut asiaa. Lisäksi monessa tunneliteltassa on iso eteinen jossa voi tehdä ruokaa ja varastoida kamppeita. Joten, jos teltoista yleisesti puhutaan että ne ovat ”yksiöitä”, niin mielestäni tunneliteltat ovat ”kaksioita”. Eteinen on yhdistetty keittiö sekä varasto, ja sisäteltta on yhdistetty makuuhuone, ruokasali sekä olohuone. Olimme tyytyväisiä että meillä oli tunneliteltta Islannissa, koska tuulet yltyivät paikoitellen koviksi, ja olimme loppupeleissä enemmän huolissamme naapuriteltoista jotka paukkuivat kovaäänisesti tuulessa.
MAKUUPUSSI JA MAKUUALUSTA
Hyvät yöunet ovat tärkeitä vaelluksella, ja tähän liittyvät varusteet ovat siksi isossa roolissa. Sulan maan aikaan käytän kahden tai kolmen vuodenajan -untuvapussia jolla mukavuuslämpötila on –1°C, mikä minusta on sopiva pohjoismaiseen tunturiympäristöön. Mikäli on tiedossa että yöt voivat olla vielä kylmempiä, pidän mukanani silkkilakanaa (Cocoon Mummyliner Silk) jolla saa nostettua makuupussin lämpöarvoa n. viidellä asteella. Untuvamakuupussit painavat vähän ja ne saa pakattua pieneen tilaan. Pitää vain olla tarkkana että untuvamakuupussi ei kastu, koska märkänä se ei eristä lämpöä. Aina, jos on mahdollista, heitän makuupussin ulos teltasta tuulettumaan aamulla, jotta yön aikana kertynyt kosteus poistuisi ennen survomista pakkauspussiin ja rinkkaan.
Makuupussin alla käytän kaikkina vuodenaikoina Thermarest Neoair ilmatäytteistä makuualustaa. Alkuaikoina käytin solumuovialustaa, mutta kun kerran kokeilin ilmatäytteistä alustaa ei sen jälkeen ollut paluuta. Solumuovialustalla nukkuminen tuntui epämukavalta lantion kohdalta, ja olen kuullut saman kommentin etenkin muilta naisilta. Liittyykö tähän sukupuolten välisiä vartalonmuotoeroja, siitä minulla ei ole tieteellisiä vastauksia, mutta oli miten tahansa suosittelen ilmatäytteistä makuualustaa kaikille joille kovalla alustalla nukkuminen on tuntunut vähänkään epämiellyttävältä, olisi se sitten tuntunut lantiossa tai sormenpäissä. Ilman pientä tyynyä en lähde matkoille. Se on yksi luksus-varusteista joista en luovu, mutta parantaa unen laatua merkittävästi.
RINKKA JA PAKKAUSPUSSIT
Kantovälineenä käytän Deuterin AirContact -rinkkaa joka on suunniteltu naisille. Se tarkoittaa sitä että kantolaite sopii lyhytselkäisille hyvin. Jotta löytäisi sopivan rinkan itselleen, kannattaisi kokeilla monta erilaista rinkkaa taakan kanssa. Omassa rinkassani pidän siitä että rinkkaan saa lisälitroja, kun pakkaa tavaraa kansiläpän alla olevaan lumilukkoon, mutta pitää muistaa että ylipakkaaminen tarkoittaa yleensä ylipainoa. Nykyisin käytän 20 kg ylärajana kun lähden vaellukselle, ja ainakin yhden viikon vaelluksen pystyy toteuttamaan tällä kilorajalla. Varusteet ja vaatteet minulla on pakattuna rinkkaan pakkauspusseissa. Vuosien aikana minulle on kertynyt paljon erilaisia pakkauspusseja, mutta suosikikseni on noussut vedenpitävät pussit joissa on venttiili, esim. Ortliebin kuivapussi, joka helpottaa ilman poistamisen pussista. Pussin sekä sisällön saa siten pakattua tiivisti.
